tiistai 30. elokuuta 2016

HERNEPUSSIN HEITTOA, KALAN FILEERAAMISTA JA SIIDERIMYLLYN VÄÄNTÖÄ

Tämä tiistai alkoi meidän kylällä syyskauden avajaisilla, vaikka elokuuta vielä vietetään.


Harmaana alkanut aamupäivä vietettiin tutussa porukassa perinteisiä harrasteita kunnioittaen.
 Oli mato-ongintaa, renkaanheittoa, tikkakisaa, hernepussinheittoa, arpajaisia ja tietenkin uusien tuttavuuksien löytämistä ja vanhojen suhteiden elvyttämistä.

                                         Arpajaisvoitoista ei ollut pulaa.
           Vieruskaveri niitä sattumoisin itselleen ison sylillisen voitti. Kateeksi kävi. Vähän.


                       "Lätty" paisteli herkullisia lättyjään ja makkaramestarilla riitti pyöritettävää.


          Kala ei olekaan helppo fileerata ruodottomaksi, nyt saimme sen onnistumiseen neuvoja      kädestä pitäen. Kiitos!


Minä, jonka elämästä on jo leikki kaukana takanapäin, innostuin hernepussin heittoon. Antaumuksella.


Hauskan aamupäivän jälkeen oli käytävä täydentämässä lähipiiriläisen jääkaappia. Tässä kesän ollessa kuumimmillaan -oliko kuumaa? tapahtui sellainenkin sattumus, että lähipiiriläinen ei vastannut puheluihini. Minä niitä puheluita kuitenkin sain. Sitä sitten kyselin, että mikä vikana kun et vastaa. "Ei o puhelin soinu." Jossain vaiheessa kesää olin joutunut papattamaan äkäisen puhelun ja myötätuntoinen kaveri oli laittanut minut "älä vastaa"-osastolle, muistatteko Annen ja Ellun "Kumman kaa"- sarjasta. Heillehän aina näin kävi. Voi niitä kehveleitä, sanon minä!
             

                             Kotimatkalla katselin pilviä, enkelinsiipiä Näsijärven yllä?





                  Pilviä ei voinut jäädä ihailemaan kun kotona odotti siiderimylly vääntäjää.


          Kaksi isoa ämpärillistä pilkottiin Huvitusta ja saatiin viisi litraa tummanpuhuvaa tuoremehua.
          Tästä se siiderinteko alkaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

AMIRAALIEN ESIINMARSSI

                       Neitoperhot ovat jo menossa talviunilleen ja amiraalit  heränneet.



                               Kärhö luulee uuden kevään jo koittaneen:


Tänään oli mitä mainioin puutarhapuuhastelupäivä. Aurinko lämmitti kirkkaalta taivaalta ja tuulikin oli rauhottunut eilisestä.
Siivosin vadelmakasvuston ja katkoin vanhat varret. Jotkut kyllä sanovat, että niin ei kannattaisi tehdä, vanhat varret tukevat talven aikana uusia oksia. Se työ on kuitenkin keväällä edessä, joten minä tein nyt näin. Marjapensaatkin karsin jo. Ja osan omenapuista. Pakkokin niin on tehdä, parit isot oksat ovat revenneet omenien painosta ja eilinen Rauli Myrskytuuli katkoi ison oksan Huvituksesta.

Hiljaisen Boschini kanssa tehtiin tunti töitä ja saatiin 100 litraa silppua.


Sunnuntaipäivistä on tullut minun puutarhatyöpäiviäni, arkisin näille touhuille näin eläkeläisenä ei näytä riittävän aikaa.

BERNINPENTU SHOWERIT?

Olen tullut äidiksi ensimmäistä kertaa 1963 ja kolme kertaa senkin jälkeen. Niihin aikoihin ei vietetty baby-showereita eikä muitakaan vauvakutsuja. Nyt ne näyttävät kuuluvan jokaisen odottavan äidin
ja ystävätärpiirin suhteisiin. Vaippakakkuja minäkin olen nähnyt.

Mitenkäs nyt suu pannaan kun meillekin on tulossa jonkinlainen baby, se kauanodotettu pikkuberni. Pikkuprinssiä meille odotetaan
Meillä on ollut suut messingillä kohta kuukauden verran, siitä asti kun saatiin tietää pentueen syntyneen.
Oikeastaan vasta kesällä sain jonkinlaisen hormoonikohtauksen kun näin ystävien taluttelevan koiriaan ja blogituttujen koirakuvia. Toukokuusta 2015 ollaan yritetty pärjätä koiratta ja heinäkuussa tänä kesänä päätettiin, että uusi berni otetaan.
Vain muutaman tiedustelun tuloksena se tärppäsi. Päästiin odottavien rinkiin.
28.7 syntyi pentue, ja siitä varattiin yksi urospentu. Lapset tekivät heti nimilistan ja kärkinimeksi nousi Jymy, Hymy kun oli nimeltään edellinen berni.



                               Eilen oli vihdoin se päivä kun pentuetta päästiin katsomaan.
Vieläkin jännitti että ollaanko sopivia berninpennun tuleviksi kasvattajiksi. Kun nykyaikana haetaan uutta työpaikkaa, markkinoidaan itseä CV:n avulla. Sellaisen minäkin teetin Ifolorilla, siinä oli kuvia tulevan pennun kotiympäristöstä.

                                 Päiväunien aika ja tarhassa vallitsi hiljaisuus.


                                           "Mitä mitä mitä täällä tapahtuu, kuka herätti kesken unien?"



                   Piti vähän kuiskutella siskojen ja veljien kanssa että "Mennäänkö vai ei?"


                                             Joku tuiman katseenkin vieraisiin yritti kohdistaa.
                                             Näyttäisi meidän tulevalta Jymyltä...


                             "Mää vaan vähän kokeilen onks´ noi jalometallia noi sun sormukset?"
                             "Me ny jo pois, määkin tuun maistaan."


Pentueessa on seitsemän virkeää ja touhukasta palleroa, kaksi prinsessaa ja viisi prinssiä. On siinä Tilda-äidillä paimentamista. Tilda olikin komea koira ja suhtautui ystävällisesti vieraisiin.
Pennuilla on kokopäiväinen hoitaja -nanny. Hoitaja asuu ympäri vuorokauden pentutalossa ja puhuu niille saksaa...
                                            "Äiti, älä mee, mun on viä vähän nälkä."


                                             "Piiri pieni pyörii, pennut siinä hyörii..."


                          "Mulle riitti, en jaksa, meen vähän huilaileen, tuleeks joku muu?"


Sattuikin niin, että tasan kymmenen vuotta sitten käytiin ensimmäisen kerran katsomassa Hymyä pentukodissa. Ja samat vaatteet oli päällä tälläkin reissulla. Kuinkas sattuikaan...
Eihän sitä alle kymmenen vuoden välein kannata vaatevarastoa uusia, säästää täytyy -edes jossakin- jos uutta pentua haluaa.


Pari tuntia katseltiin pentujen touhuja leppeässä, mutta tuimassa tuulessa. Muitakin pennunvaraajia tapaamisessa oli. Saatiin vaihdettua kokemuksia ja kuultiin uusiakin asioita koirarintamalta.
Hyvä penturuokinta on tietenkin A ja O, siihen totuimme jo Hymyn aikana. Pentukoulutukseen kannattaa mennä jo pienen pennun kanssa. Omalla kylällä oma "koulutuskeskus" onkin.

"Mikä näistä tulee meille?"
Kasvattaja valitsee tulevan kolmen viikon aikana kullekin sopivan pennun.
Hauska nimilista oli tehty V-alkuisiksi, oli Voldemaria, Versaillesta, Vampyriä ja vaikka mitä.

Huokaillen jätettiin pienet bernit vielä kolmeksi viikoksi kasvamaan.

                         Kotipihassa meitä odotti Rauli Myrskytuulen käyntikortti:
                           Vasta siirretty kirsikkapuu oli nöyrtynyt tuulelle:

 
                                      Auringonkukat olivat pitkin pituuttaan pihanurmella


                                                   Ja pihatie kaipasi lauantaisiivousta.



                       Niin, pitäisikö ne berni-showerit järjestää, vielä ehtisi!

perjantai 26. elokuuta 2016

NYT SE OMENASOUVI TAAS ALKAA


Poutapäivä innosti meitä omenasouviin, Huvitus näytti siltä, että keräyksen voi aloittaa.
Olisikohan näissä koreissa satakunta litraa omenia?
Samalla poiminnalla tehtiin reipasta karsintaa takapihalle kulkemista estäville oksille.




Olen näin tehnyt jo monena syksynä, nyt sitä suositellaan joidenkin puutarha-ammattilaistenkin suulla.


Kaksi isoa kopallista Huvitusta kerättiin, ja ainakin saman verran vielä yläoksiin omppoja jäi.


Omenapuun alla kasvoi tänä kesänä parimetriseksi hujahtanut villiintynyt kirsikkapuu. Se oli hyvän mallinen ja siirsin sen kesäkatoksen viereen. Toivottavasti se joskus kukkii ja tässä paikassa menestyy. Kukkiva kirsikkapuu näkyisi olohuoneessa istujalle ja bloggaushuoneenikin ikkunasta. Istutin kirsikan juurelle muutaman valkosipulin kynnen, jospa pitäisivät myyrät loitolla.
Edellisenä kesänä ostamani Suklaakirsikka joutui näköjään myyrän herkuksi, siksi sen kasvu oli niin kituliasta. Istutin kuitenkin kalutun taimen uuteen paikkaan, toivottavasti toipuu.

Takapihan Melba-paralta on taas revennyt iso oksa. Olin kyllä tukenut painavampia oksia haravoilla, lattialastoilla ja monenlaisilla virityksillä, mutta valtavat määrät omenia teki tuhoa. Vielä ei voi Melbaa kerätä, on sen verran "vaiheessa", ettei maukasta mehua raakileista synny. Kypsytelköön kuihtuvassa oksassa satoaan. Kuinka tuo Melba onkin niin hapero rungoltaan, pitäisi olla kovempaa, kun omenat ovat isoja ja painavia ja lehtiäkin on valtavasti -ja nekin ovat tavallista isompia?!

Tällä härvelillä alkaa omenamehun teko, viime kesänä tehtiin ensimmäistä kertaa ja vaikka touhu on yhdenlaista sähläämistä, lopputulos on vaivan arvoista; puhdasta, kirkasta ja sokeritonta omenamehua.


Nyt on omenia kaikissa puissa  niin paljon, että kokeilen siiderin tekoa PIHAKUISKAAJAN blogiarvonnasta voittamani kirjan ohjeilla. Ja viiniäkin voisi tehdä.




 Pihatyöt päätettiin ehkä kesän viimeiseen lounaaseen kesäkatoksessa. Vuodeharson alla piti syödä, oli vähän äkäisiä ampiaisia lähettyvillä.

Omenapiirakkaa nautittiin iltapäiväkahvin seurana ja katseltiin kun vesisade kasteli vaihteeksi pihapiiriä. Onneksi ehdittiin muutama tunti touhuta hyvän sään aikana.




sunnuntai 21. elokuuta 2016

TAKKIA TUUNAILEMASSA

Olen ollut ulkoilutakin tarpeessa, mutta sopivaa en ole löytänyt. Viimeksi olen ostanut pari tuulipukua ennen eläkkeelle jäämistä, eli ennen vuotta 2005! Nyt on toinen Torstain puku menettänyt kosteudenpitävyytensä ja sadeilmalla kastelee läpimäräksi. En yleensäkään ole tuulipukuihmisiä, kun en lenkkeile, mutta joskus sellainenkin on tarpeellinen omistaa.
Kaupoista en sopivia ulkoiluvaatteita tahdo löytää, siksi on mieluista tehdä ne itse.
Viikolla kävin taas Tampereella Tekstiili-Fihlillä Sammonkadulla. Heti täpötäyden myymälän ovensuussa oli tikkikangaspakka ja siitähän päätin takkini tehdä. Kangas on enemmänkin persoonallista kuin tavanomaista. Tarkoitukseensa sopivaa.


                                      Molla Mills`ohjeella tulee jo kolmas takki.


Tänään päivällä kun pihatyöt oli tehty, lounastettu kesäkatoksessa ja A.Le Coqìn tyydyttäessä janoa, oli aika siirtyä hetkeksi miettimään takin työjärjestelyä.
Siinä sohvalla loikoillessa TV.stä meni ohi Hercule Poirot ja Isä Matteo kun päiväuni yllätti.

Reippaasti kuitenkin aloitin takin kokoamista kunhan sain kömmittyä sohvalta ylös.
 Kangas on vanuvuorista tikkikangasta, enkä aikonut sitä vuorittaa. Ompelin saumat siksakilla, että sain ne litteiksi. Mustalla kanttinauhalla päällystin näkyvimmät saumat.
Kaava on niin hyvin kuositeltu, ettei tarvinnut mitään korjata, hihatkin istuivat heti kuin olisivat aina paikalla olleet.
Joskus vuosia sitten olen leikannut tikkikankaasta hupun, mutta sille ei ole ollut käyttöä. Nyt sen kaavaa tarvitsin. Kävin läpi kaikki kangas- ja tilkkulaatikkoni ja löytyihän se. Kaavaksi. Samalla penkomisella tuli päivitettyä mitä kankaita varastoissani on. Riittävästi on. Kaikkien olemassaoloa en muistanutkaan.

Tätä Molla Mills` -mallia sovellan omiin tarpeisiini, eli lisään siihen hupun. Sen kanssa sainkin pähkäillä kuinka se oikein asettuu. Pari kertaa purin nuppineulotuksen ennen kuin olin tyytyväinen.
Takki on kevyt, tuulen- ja kosteudenpitävä -ja minulle sopiva nahkahousujen kanssa pidettäväksi tulevaksi syksyksi.


Tälle itsetehdylle kevyttoppatakille tuli hinnaksi n.40€, kanttinauhan osuus saumojen siistimiseen oli 5€, napit löytyivät omista varastoista.
Aivan valmiiksi en tätä vielä saanut, käänteet puuttuvat ja napit. Oli tultava pois "kesäateljeesta" kun valo loppui. Oli kiva ommella pitkästä aikaa. Vain yhden neulan sain katkaistua.

SEPELIT SOKKELIIN JA SIPULIT SÄILÖÖN



Pihan ruohikko kaipasi tässä menneinä päivinä leikkaamista, mutta siinä kävi toisin.
Joskus kone on tökkäissyt leikatessa rautakeppiin ja terä vääntynyt käyräksi.
Ruohonleikkuri ei inahtanutkaan vaikka monitoimimies -herra Kukkaro sitä kuinka veivaili.



Tuli hankittavaksi uusi vempain. Nyt se vetää, työntää ja kerää. Kuulemma juoksujalkaa saa sen perässä viilettää.

Aurinkoinen sunnuntai vietettiin talon nurkissa.
Päätyö oli sepelin kärräys sokkelin reunoille. Sokkeli sepelöitiin ettei kissat käy tarpeillaan ikkunoitten alla.


Hiekka-alueen reunalla tein perunakuokalla vaon, johon istutin kaivannosta ylijääneet heinätuppaat. Aikanaan ne sitten leviävät hiekan peitteeksi.

Päädyn ikkunattomalle seinustalle istutin hyvinvoivan itsekasvatetun villiviinin juurakon.


Yksi komposti saatiin tyhjennettyä.  Laitoin  kottikärryllisen raakiletta paksuun muovisäkkiin, kypsyköön siellä. Muhineemmat levitän kukkapenkkeihin ja kasvilavoihin.

Talvivalkosipuleista osan nostin odottamaan uudelleenistuttamista.




Kasvihuoneista tulee rypäleitä reilusti. Tertut ovat isoja ja rypäleet makeita.

Terassin Zilgasta katkoin ison sylillisen varjostavia lehtiä ja oksia. Pääsevät nekin tertut pikemmin kypsymään.

                                  Huvitus se vaan on aina tähän aikaan niin ihana...


Huvituksen alta mennään takapihalle, tähän aikaan kesästä sinne mennessään täytyy nöyrästi kumartaa, oksat kun ovat taipuneet jo tiheäksi portiksi.


Uhkea Melba! Melbaa kasvoi 50-luvulla Litukan siirtolapuutarhamökillämme ja sen muistona minäkin Melbani pihaani olen istuttanut. Samoin Åkerön, Lobon ja Punaisen Kanelin. Valkeaa Kuulastakin oli, mutta sen on hävinnyt vesimyyrän evääksi.

                                Päivän pihatyöt päätettiin lounaaseen kesäkatoksessa.


                                       Luumuja saa jo napsia jälkiruoaksi katoksesta kurkotellen.



lauantai 20. elokuuta 2016

NEITOPERHO NURINPÄIN JA ILTATAIVAS


Neitoperho yritti pelotella roikkumalla jo vähän ränsistyneen sinipallo-ohdakkeen reunalla.


 
                       Tienvieren auringonkukalla on sopuisaa erisukuisten pörriäisten herkkupöydällä.


Petuniat ovat elokuun auringossa hehkuvan aniliinisia.


Tattijoukko odottaa poimijaa.



                                                          Kotipihan elokuinen iltataivas.

ps. kokeilin miltä kuvat näyttävät isompikokoisina kuin aiemmin.