sunnuntai 17. syyskuuta 2017

MUISTOJEN LAATIKKOA PENKOMASSA

Meillä alkaa päivän touhut Aamulehden luvulla. Pöytä on niin leveä, että siihen mahtui aiemmat isokokoiset aamun lehdet, nyt näille uusille tabloidilehdille on reilusti tilaa. Oli juuri harkinnassa tilataanko enää paperilehteä kun asiat voi lukea netistäkin.  Tässä päätti nyt tunnepuoli. Paperilehti kuuluu jokapäivään. Piste!


Tämän aamun lukuelämys oli "Siirtolaiset" -juttu jonka päähenkilönä oli 98-vuotias veteraani Viktor Pussinen. Kyseiseen henkilöön minulla ei ole minkäänlaista suhdetta, kuin se, että äitini salaperäinen äiti- Mami-, asui samaan aikaan elämänsä viimeiset vuodet samoilla seuduilla Kanadassa.
Päivällä pengoin muistolaatikkoa ja sattumoisin käteeni osui äitini äidin  vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Laatikon sisältö on yhä raskaampaa koettavaa mitä useammin sen avaan.
Blogissa tunteet ja taustat on jätettävä rivien väliin, ymmärrättehän...

Täältä alkaa tarina:
Elokuussa 1887 syntyi Ida Maria ja Abraham Luukkoselle Jääsken Kuurmanpohjan Kärättilässä tytär, joka kastettiin Hilja Mariaksi.
Kylälle ilmestyi Juvan Kaskiilta Halosen Erkki joka oli kunnostautunut kouluttamalla dobermanneja Saksan armeijalle. Kirvesmiehen taidotkin Erkki hallitsi.
Erkki otti Hiljan vaimokseen ja  myötäjäisinä Hilja sai hirret tulevaan kotiinsa. Koti pystytettiin Johannekseen.
Pikku puutarhassa kasvoi perunaa, marjapensaita ja monenlaisia kukkia.
Kotimökin nurkalla 1925 äiti-Hilja, seitsemänvuotias Irma-tätini ja viisivuotias Irja- äitini sekä tietenkin äitini usein muistelema Hupi-koira.

 Joku vei Hiljan ja Erkin avioliiton pahoille karikoille ja Hilja päätti elämälleen uuden suunnan:
 "Mie  ja tytöt lähetään Amerikkaan."
Isä Erkki aloitti elämänsä toisissa kylissä taakseen katsomatta.
Amerikkaan lähtö ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Mamma Ida sanoi painavan sanansa:
 "Tyttöi ei sinne viiä, tytöt jääp tänne, mää sie ja jos siel on hyvä, niin sit haet tytöt mukkaas."
Irma ja Irja jäivät Ida-mamman ja Abraham-papan hoiviin Jääsken Kuurmanpohjan Hiirenmyllylle.
Hilja-äiti lähti Uuteen Maahan, vuosi  oli 1927, ja silloin aloitti Irja-äitini kansakoulun.



                                                           Uuteen elämään, hymy on herkässä..

Amerikkaan päästyään Mami asettui Kanadaan, Sudburyyn, sinne 20-luvulla valtajoukko suomalaisia muutti, siellä oli tarjolla paljon työtä metsä- ja kaivosteollisuudessa. 
Sudburyssä Hilja tapasi Pohjanmaalta tulleen Kustin, Gust Mattilan,  pienen ja vikkelän  miehen ja jonka kanssa Hilja eli viimeiset vuosikymmenet.


Hiljalla oli reipas ote työntekoon, milloin se oli oman pikkutilan pyörittämistä lehmineen ja kanoineen, viljan niittoa, malminetsintää tai villieläinten ansapyyntiä. Karhunkaatokin kuului Hilja-mamin urotekoihin.


Hiljan tyttäret, Irma ja Irja, eivät päässeet koskaan äitinsä luo Uuteen Maahan.  He jäivät Ida-mamman ja Abraham-papan kasvatettaviksi Hiirenmyllylle. 

Äidittä ja isättä elämisen haavat, sodat, sekä lapsuudenkodin jääminen rajan taakse vaikuttivat tyttöjen elämän loppuun saakka vaiettuinakin muistoina.

Ennen sotia Hilja-äiti lähetti tytöille paketteja Kanadasta ja tytöt olivatkin kylän muiden tyttöjen kateuden kohteina erikoisista vaatteistaan. 
Sotien aikana postin kulku oli huonoa, rahaa ei voinut lähettää ja pakettien piti mennä kuriirin kautta.

Hilja-äiti, -Mami- kävi lähtönsä jälkeen  Suomessa vain yhden kerran. Silloin näin hänet ensimmäisen ja ainoan kerran. 
Äitini oli saanu puhelinsoiton: "Teidän osoitteeseen on tulossa Hilja Mattilan matka-arkku." "Ei täällä asu Hilja Mattilaa, hän on Amerikassa."
Mami käytti nimeä Mattila, vaikka ei ollut saanut avioeroa miehestään lastensa isästä Erkki Halosesta.
Kotiimme Tampereelle Lapintie 18 eteiseen kannettiin iso, painava ja erikoiselta tuoksuva matka-arkku syksyllä 1949. 
Salaperäinen ja jännittävä Mamikin tuli ja toi pussillisen greippejä, halkaisi ne ja antoi meidän maistaa.
Matka-arkusta löytyi sinivalkoraidallinen höyhentyyny, jonka Mami laittoi päänsä alle kun kävi sohvalle nukkumaan. Tähtikuvioisessa valko/puna/vihreässä villatakissa oli tuoksu, jonka tunnistan vieläkin. Tuoksun nimi on jasmiini.

Perheemme ikuistettiin valokuvaan.
Mamilla on kaulassaan koru, joka on vieläkin omassa korulippaassani. Aarteeni.


Mami viipyi meillä ja muilla sukulaisilla muutaman kuukauden. Tyyny jäi meille muistoksi.
Minä muutuin  amerikkalaiseksi, seisoin keittiön puulaatikon päällä ja posotin amerikankieltä sisaruksilleni. Well!

 Serkulleni ja minulle Mami lupasi, että pääsemme Amerikkaan kun täytämme kymmenen vuotta.
Sitä edeltävänä kesänä Mami pääsi tuonpuoleisiin, vain 58-vuotiaana.

 Tällä kuvalla on ollut suuri merkitys kun lapsena tuli kuoleman käsittely elämään.  Mami nukkuu, kauniissa pitsiarkussa. Mamia ei enää ole.

 Olen saanut olla lähes koko ikäni synnyinseutuni ja -kotini ympäristössä. Ymmärrän syvästi läheisteni elämän kautta sen tuskan, mitä ihmiset kokevat kun ovat lähteneet uuden elämän etsintään ja luopumaan omaisistaan, läheisistään ja kotiseudustaan vieläpä niin, ettei sinne ole enää koskaan paluuta, tai odottaa ja odottaa niitä rakkaimpia läheisiään jotka eivät  viereesi palaa...

Aamulehden Siirtolaiset- kirjoitus herätti taas omat muistot pinnalle, sen että läheisen ihmisen - äitini- läheisin ihminen, oma äiti pyrki paremman elämän pariin, onnistuiko siinä -emme tiedä.

Hyvää alkavaa viikkoa, muistetaan lähimmäisiämme!



perjantai 15. syyskuuta 2017

KOIRANSIIVOUSPÄIVÄ

"Emäntä oli tänään opettelemassa -taas- asioita mitä pitää tiatokoneella osata.  Emännällä on bloggauskäytössä Isännän entinen pöytäkone. Emäntä vallotti sen ittelleen kun se voi aina välillä kattella siinä tv:täkin eikä tarvitse mennä toiseen huoneeseen."


"Isäntä räplää kannettavaansa omassa huaneessaan. Konttorikäytössä Emännällä on oma läppäri ja sen kanssa Emäntä oli päivällä kylillä.
Emäntä on kai jo käyttäny aivokapasiteettinsa lähes loppusuoralle kun uuden oppiminen taitaa takkuilla tai ainakin opin perillemeno näyttää tapahtuvan viiveellä."

"Kun Emäntä kotiutu, niin me kirmattiin takamettään lenkille ja löydettiin puska isoja mustikoita. Määkin niitä halusin ja pukkasin vähän Emäntää. Sinne pyllähti Emäntä sammalikkoon, rillitkin siltä lensi.
Kotona Emäntä sano, että nyt tyhjennetään päänupin muisti. Ja pestään polvet."

"Määkin sain kutsun pesuhuoneeseen, en oikein tykänny kun mun rauhallinen keinumistuokio keskeytettiin."


"Emäntä näytti mulle uutta kampaa, mää siappasin sen heti ja tein kunnon loikan ton ruskeen tualin yli Kielletylle Sohvalle. Noi tuolit on muka esteenä, etten sinne soffalle menis. Oon aika näppärä esteitten ylityksessä, olisittepa nähny! Yhden loikan taktiikalla onnistuin."


"Pesuhuaneeseen Emäntä mut sitten houkutteli. Aika kauan sain sen jalkojen välissä olla litistyksissä kun mua harjattiin ja kammattiin ja furminoitiin ja tehtiin vaikka mitä."


                  "Mää jo luulin, että oon saanu velipojan, toi karvakasa näytti ihan siltä." 

"Emäntä kuulemma oli tyytyväinen kun olin niin kiltisti ton harjaamisen aikana. Eikä Emäntäkään saanu kun yhden palkeenkiälen käsivarteensa. Entiset olikin jo päässy paraneen."

"Mää taas toivottelen Teille hyvää viikonloppua!
Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"




perjantai 8. syyskuuta 2017

PURESKELUPÄIVÄT

" Me Emännän kanssa ollaan siirrytty enimmäkseen sisähommiin olemattoman kesän päätteeks´.
Emäntä on ottanu taas löhöpaikakseen keinutuolin olohuoneessa ja kattelee siinä Emmerdalea enkä mää siitä oikeen tykkää.  Emäntien ei mun mielestä kuulu keinutuoleissa lorvia kun olis tärkeempääkin tekemistä, kuten mun silittäminen ja rapsuttaminen."
     "Sainhan mää Emännän siitä nostaan takapuolensa ja pääsin vallottaan sen keinun."
     "Siitä Emäntä sitten suivaantu ja pisti mut Isännän kanssa Maantien Ihmeitä-lenkille."
 "Isännän kanssa tehdään kaksistaan aina aamulenkki. Mää oon tutustunu jo moniin aamukulkijoihin ja ne muhun. Yks`pikkulikka- alakoululainen- tulee pyärällään meitä vastaan kun se menee tohon Vahannan kouluun. Mä jo tunnistan sen kaukaa ja jään odottamaan sitä tiänviäreen. Se aina pysähtyy ja kysyy saako silittää ja mää annan  ihan mielelläni sen vähän mua taputella. Isäntä sano mulle, että tyttelille tulee siitä hyvä mieli mun taputtelusta kun se yksin sinne kouluunsa polkee. Sitäkin Isäntä sano, että  tyttö muistaa mut koko loppuelämänsä. "

"Pitäiskö antaa vihjeeks jollekin tehdä empiiristä tutkimusta kuinka monta puhelinta yks´koira pystyy ensimmäisen elinvuotensa aikana rei`ittämään. 
Tää on mun ensimmäiseni oli Nokia tammikuulta. Tallennettu muistojen laatikkoon."
 "Lumiasta pureskelin parit kuoret ja tänään ihan vaan sillä välillä kun Emäntä kampas tukkaansa niin pääsin rei´ittään sen kesällä ostetun Samsungin. Nyt siinä on sellanen reikä, vaikka narusta  kaulaan ripustais niin pysyis tallessa. Kuorethan olinkin jo siitä ehtiny merkitä. Pari kertaa. Nyt on tän vuoden yhdeksäs kuukausi menossa ja vasta kolmeen puhelimeen oon syvemmin päässy tutustuun. Ja ne kaikki on ollu mun Emännän!"
"Toi Emännän keinutuoli alko kiinnostaa mua vähän enemmänkin kun  sen keinumismukavuutta kokeilin. Kokeilin keinunjalkojen liikerataa muuttuisko se jos vähän tuunaisin  niitä jalaksia.  Emäntä sen äkkiä huamas ja kirku ÄLÄÄLÄ ja mun oli paras maastoutua. Tuli ihan varhainen lapsuusaika miäleen kun Emäntä ruikki etikkaa niihin jalkoihin, etten niihin enää koskis."
"Meille tuli teinipoika Niko Kontiolahdelta viikonloppulomalle ja Emännän kanssa varmistettiin pullantuoksua tervetuliaisiksi."

"Emännän ikivanhan SIE ja MIE -leipomaessusta oma-alotteisesti puistelin jauhopölyt, samoin Tupperin kauhasta."

                   "Isännän kanssa tehtiin tiskihommia: kuunneltiin kun kone kävi."
 
"Me miähet pärjätään istuskelemallakin ja työn ääniä kuunnellen tämmöset sateiset iltapäivät, ellei meitä patisteta yks ´kaks´ Emännän jaloista kiappumasta toisiin huaneisiin. Me sitten mennään Isännän huaneeseen ja vedetään päivätirsat. Kaksistaan."
 
              "Hyvää viikonloppua, toivottaa Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro."



maanantai 4. syyskuuta 2017

" EMÄNTÄ JA SÄNKIPELLON VALTAUS"

"Piti tehdä  illansuussa Emännän kanssa Maantien Ihmeitä - lenkki kun Isäntä oli taas Vielä Virtaa- kavereittensa kanssa parantelemassa kyläkunnan asioita rantasaunalla.
Mullakin oli niin tolkuttomasti omaa virtaa suonissa että jo pihalla sai Emäntä pitää musta kiinni hartiavoimin, että päästäs rauhallisesti niinkun ennenkin lenkille.
 Omalla tiensuoralla meni koululainen pyörällä -en päässy tutustuun.  Mut vedettiin tienpenkalle.


Emäntä mua valisti: " Koululainen siinä menee , annetaan mennä, hyväpoikahyväpoika."

"No sitten me huamattiin laskevan auringon kajossa, että  meitä kohti kävelee lajitoveri, semmonen sheltti tai oikee Lassie, Emäntä miätti ääneen että onkohan espoolainen koira tullu kylään naapuritaloon.  Mulla oli  kauhee into mennä tutustuun, mutta en  päässy kun Emäntä veti mut taas tienpenkalle. Viaraat meni meillepäin ja me jatkettiin matkaa. Vähän matkaa vaan edettiin. Isolla tiällä oli niin vilkas lajitovereitten liikuntahetki, että Emäntä sano että käännytään takasin, mennään kotiin, mennään syömään. Sillä oli jo ranteet punasina kuulemma kun mää niin kiihkoissani vedin.
Ja mitä nähtiin kun käännyttiin: sieltä se Lassie tulla hölkkäs Emäntänsä kanssa ja sekin olis tullu tutustuun mutta taas oli Emäntä toista mieltä. Se vei mut kauas sänkipellolle ja arvatkaas mitä mää tein: mää vähän nykäsin reippaammin niin sinnehän se Emäntä köllähti ja teki pitkän savisen vaon sinne peltoon!!! Hmpfs!!! Mikä näky!!!
Emännän uuret just ostetut ja ensimmäistä kertaa ulkoileen päässeet pöksyt pääsi nekin maistaan miltä savipelto tuntuu. Lassiekin käänty meitä kattoon että mitä se mun Emäntä siällä pellossa kiärii."


"Eilen oli tossa lähellä Teivossa munnäkösten koirien tapaaminen ja näyttely. Sinne munkin piti mennä esitteleen itteäni, mutta Emäntä-ressukka oli jättänyt lukematta ilmoituksen ja niiltä tuamareilta sitten jäi näkemättä tää mun ylväs olemukseni. Ja vaatimattomuuteni. "


            "Mentiin me sinne sitten turisteina. Mää pääsin vetään Isäntää siällä perässäni."


    " Lujaa kuulemma vedinkin. Oli niin paljon nähtävää ja tutustumista ja postien lukua, että mun korvat oli ihan lukossa kaikilta ohjeilta mitä Isäntä ja Emäntä mulle luki."


"Mun sisko Irma ja veli Dante olivat siellä näyttämässä kauneuttaan ja komeuttaan, en tiä oliko muita sisaruksia, en nähny. Isäni Sulon Emäntä ja Esiemäntä ja mun Kasvatusäitikin oli siellä. Jos Emäntäni oikein luki, niin mun sukua oli kärkipaikalla jälkeläisryhmässä. Me ollaan siis hyviä."

"Ei mulla tässä muuta, Emäntäkin sai pöksynsä narulle ja Isäntä tuli kyliltä, mää tässä vetäydyn yöpuulle tonne omaan huaneeseen. Kauniita unia."

T. Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)

torstai 31. elokuuta 2017

YLÄPÖLYJEN PYYHINTÄPÄIVÄ

Oli myös ylösalas-tuoliltapäivä kun kiipeilin tyhjentämässä ja täyttämässä kesävaatelaatikoita uutta kesää odottamaan. Pakatuksi takaisin tuli taas monta mekkoa ja lierihattua jotka eivät kuluneena kesänä ulkoilmaa nähneet.

Samoilla kiipeämisillä inventoin talvikenkävarastoni ja uusille jalkineille ei tarvetta ole. Kahdet käyttämättömät lenkkarit heitin pesukoneeseen ja pääsevät kuivuttuaan Karjalan Apu-keräykseen.

Bloggaushuoneeni ylähyllyllä on ollut laatikko jos jotakin. Vanha Rouva -äitini teki savipatsaita vielä yli 90-vuotiaana ja jäljellejääneet materiaalit olen säilyttänyt -jos minäkin niistä joskus jotakin...


Muovailukelpoista massaa oli tallella pari kiloa. Vanha Rouva viimeisenä syksynään neljä vuotta sitten otti taksin alleen ja kävi hakemassa kilon paketin savea Tampereelta tutusta Harrasteesta. Se paketti on vielä avaamatta...


Yksi salaperäinen nyssäkkä samassa laatikossa oli avaamatta ja sieltä löytyi Puutarhavelho/taiteilijatätini -äitini sisaren- taiteentekolaatikosta jäljelle jääneitä umbra- ja terravärijauheita. Näyttävät käyttökelpoisilta...


Sain näillä väreillä tätini maalaaman taulun 50-vuotislahjakseni suvun yhteisessä tapaamisessa.
 

Tauluun liittyy tunteikkaita muistoja. Sukumme tarina on monivivahteinen jo siksikin, kun isoisovanhemmat ovat joutuneet jättämään kotitilansa Jääskessä sodan jalkoihin. Suku hajaantui ja alkoi elää omaa elämäänsä eri puolilla Suomea toisistaan paljoa tietämättä. Keväällä 1996  kokoonnuimme erään suvun jäsenen perustamalla ja omistamalla Orilammen Majalla. Sen viikonlopun aikana jo aikuisiksi varttuneet toisilleen tuntemattomiksi jääneet sukulaiset löysivät toisensa. Suvun vanhin valisti meitä nuorempia perheen menneisyydestä.
Niitä juttuja mietin kun näitä aarrelaatikoitani availin ja taas suljin odottamaan seuraavaa pölynpyyhintäpäivää.

"Määkin jouduin hommiin, sain pyyhkiä pölyt hyllyn nurkasta, korvanlehti oli paras pölypuuhka."

 
                            "Arkistontuhoominen on  yks´ mun vahvoista lajeistani."


                                           " Ja puskapaini pihlajapuun kanssa."




 "Oli tylsän sateinen päivä, tehtiin kuitenkin upottava kirmaisu takapihalla. Siellä oli niin paljon vettä, että kotilotkin sinne uppos, ei ainakaan niitä nähty. 
Mun vatta oli ruikulilla pari päivää kun maistelin kylpyvaahtoo ja Isäntä joutu peseen pari isoa mattoa pesurilla. Tänään Emäntä oli vikkelällä tuulella ja siivos huushollin ja laitto puhtaat matot lattialle. Ny ei niitä auta enää sotkea tai mää saan koppihoitoo terassille. 
Mää oon ollu ittekin vilkkaalla päällä ottaan kaiken jännän pureskeltavaks´mitä on eteen sattunu. Emännän kanssa keskustelunaiheet on ollu ANNAPOISANNAPOISEISAAOTTAA EISAAOTTAA. Aika köyhää kommunikointia. Enkä muuta oo ottanu kun käsilaukun, teippikoneen , villasukat, yöpaidan, hiekkalapion. Jalkapallon toin sateesta sisälle, mutta Emäntä ei mun kanssa sillä halunnu potkia. Jos sitten huomenna pelattas ettei taidot pääse ruastuun."

"Emännällekin teki hyvää toi "yläpölyjen pyyhkiminen". Kuulemma kun penkoo jotakin muistolaatikkoo, niin miälikin tulee kirkkaammaks`." 

Niin, mitäs se Emäntäkään muuta.
Mielenvirkeyttä viikonloppuunne!



tiistai 29. elokuuta 2017

"NÄYTÄTTE MUN KOLMANNELTA AVIOMIEHELTÄ!"

"Montako niitä on ollut?" 
"Kaksi!"


 Puistonpenkkisketsillä lähti Eläkkeensaajien syyskausi käyntiin Siirilän pirtissä.

Luovan ilmaisun ryhmällä on aina joku jippo mukanaan. Nyt vain kannettiin penkki keskelle pirttiä ja alettiin luomaan juttua. Ei sen kummempaa tarvita kun yleisön saa rentoutumaan.
Vanhoilla kansakoulun kuusijuhlan esiintymisopeilla pärjää vieläkin. Vaikka sillä kun osana oli olla kuusi tai liikkumaton kivi siellä näyttämöllä.


Jo tutuksi käyneen kaavan mukaan  pirtti oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Tanakkasäärisemmät saivat tyytyä seisomapaikkoihin.
Kahvimukin ja kilopullan ääressä oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja muistella  mennyttä työaikaa.
Monella se on jäänyt jo kauaksi taakse, joten sitä muistojen kultaamistakin tuli harrastettua.

Nurkkapöytä oli  täynnä jos jonkinlaisia arpajaisvoittoja.


 Makkaragrillissä tirisi Mattilan herkulliset käyrät.
 
 Lättypannulla kuulemma "ennen paistaja hyytyy kuin taikina loppuu". Herkullisia olivat eikä kukaan hyytynyt.

Tuttu lauluporukka ikisoittajan kanssa kertoi tuntemuksiaan sävelten tahdissa.
Yhdistyksellämme on oma kuoro ja esiintymisiä on tarjolla usein. Komeasti laulavat!


Pihalla pelimiehet heittivät rengasta ja kokeilivat kuka on killissä kunkku.
Boccian saloihin "se on millistä kiinni" saivat ennenkokemattomat oppia kädestä pitäen.

Yhdistyksemme jäsenet ovat aktiivisia toimijoita. Kaksi kertaa kuukaudessa kokoonnutaan lähes sadan ihmisen joukolla kuulemaan eri alojen asiantuntijoiden alustusta eläkeläisten elinpiiriä koskevista muutoksista tai yhteiskunnan tarjoamista ikäihmisille suunnatuista palveluista. Tarjolla on tietoa kodin perusparannusavustuksista, testamenttisuunnittelusta, vakuutusturvasta, pankkipalveluista, apteekin palveluista, liikunnasta, ravinnosta, ikäihmisiin kohdistuvista  tutkimusprojekteista, oman kunnan toiminnasta ja palveluista ikääntyville jne.
Viikottain toimii aktiivisesti erilaiset harrastekerhot ja -kurssit.
On laulukuoroa, käsityö- ja askartelukerhoa, muistikerhoa, luovan ilmaisun kerhoa, miesten porinapiiriä, markkina- ja toritapaamisia, vihdantekopäiviä, tehdään erilaisia matkoja kotimaassa ja joskus rajojen tuolle puolen ja  vaikka mitä muuta. Syksyllä paneudutaan omien tietotekniikan ongelmien ratkomiseen ja pidetään juhlat yhdistyksen 40-vuotisen toiminnan kunniaksi.

Kun jäin eläkkeelle 2005 jätin kaikki luottamustoimet ja ryhdyin täysin joutilaaksi. Kaksi vuotta sitten entinen työkaveri soitteli ja kutsui mukaan toimintaan- jäsen jo olin ollut vuosia. 
Tässä sitä nyt ollaan, kirjaan sihteerinä ylös päätöksiä -joskus joku päätös jää rivien väliin joskus jostakin asiasta tulee kirjoitettua monta riviä.

Onko teidän eläkeläiskerhoissa näin iloista toimintaa?


lauantai 26. elokuuta 2017

"MUMMI, ONKO SULLA VILLAHOUSUJA?"

-kysyi viikonloppupojanpoika Veeti kun kyläkauppareissultaan jääkylmänä kotiutui kesäajan viimeisenä lauantai-iltana. Iltaherkkuja oli hakenut.
"Ei  nykymummit enää villahousuja käytä, mutta katsotaan mitä kaapista löytyy."
Pappa siihen tokaisemaan:"Onko viälä tallessa ne mun harmaat villahousut?"
"Yläkaapissa on."
Sieltähän ne löytyivät hyvästä tallesta kuten myrkynvihreä villapaitakin.
"Nää on mun vanhat, mun täti on nää joskus mulle kutonu. Tän villapaidan sain rippilahjaks´ 1961 ja sitä oon pitäny mää ja kaikki sun sedät. Isäs tätä piti eniten kun jääkiakkoili. Ja nää villahousut on yhtä vanhat. Sää saat nää sitten vuorostas ens´ kesänä rippilahjaks´. Nää on oikeeta retroo."


                                                          Teinipojan syksymuotia!

"Mulla on ollu vähän kiireinen päivä kun oon joutunu kyykkiin takapihalla monta kertaa.
En oo ennen tota Dove Menniä saanu maistaa, mutta eilen ton purkin yletyin siappamaan kylpyhuoneen hyllyltä. Tutustumistarjouksena sitten sen ripulin sain."


"Näin viikonlopun kunniaks´ mää oon nyt sisäisestikin puhdas. Takapihalla tuoksuu Dove Men."


                                      "Saattaaks´joku mua vai meenkö itte?"

     "Hyvää viikonloppua, terveisin Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"

tiistai 22. elokuuta 2017

JYMYN- KOIRANUORUKAISEN- ELÄMÄÄ

" Terve, en oo tainnu vähään aikaan jättää mainintoja elämästäni Teille, arvoisa yleisö. "


"Noin yleisesti, oon voinu ihan hyvin. Oli tossa sellanen vaihe, ettei mulle ruaka maittanu, ei sitten yhtään. Isäntä on savustellu aika usein lohta ja rääppeistä Emäntä on keittäny mulle herkkua. Keitoksen se on jauhanu ihan möhnäks lihamyllyllä ja sitä on sitten sekotettu nappuloihin. Se mulle sitten maistu kun ruakahalu palas. 
Emäntä oli pohtinu, että mulla oli varmaan juaksut vaikka poikakoira oonkin. Mää oon nyt vuoden ikäinen ja kai mulla noi testosteroonit niinkun muillakin klopeilla on alkanu hyrrätä. Tiänviäressä oon ollu haistavinani Naisen Tuoksun, ja se kai mun pään on sekottanu ihan kunnolla. Niin Isäntä sano kun se on mua joutunu nykiin yhdestä pehkosta pois monena päivänä."

"Toi Neljäs Poika oli mun kanssa täällä yhden yön kun Isäntä ja Emäntä oli jossain aavan meren tuolla puolen." 




 "Ne oli kuulemma pienellä irtiotolla, ja mää sitä kyllä ihmettelin kun ei ne mua mukaan ottanu."


                         "Laivareissusta Isäntä ja Emäntä mulle mainitti."


 "Tulihan ne kotiin, onneks, Neljäs Poika ei taida ihan heti tulla mulle yökaveriks, niin sen Vaimo oli maininnu ja itte Neljäs Poikakin. En tiä miks`?"

"Kun heinäkuussa tuli tää ensimmäinen elinvuoteni täyteen, sain yhden asteen vapauden, nimittäin pääsin Isännän ja Emännän kanssa samaan huoneeseen yöks`. Eikä ovia pantu kiinni. Mulla on nyt vapaus kulkea ja kuorsata missä haluan. Yleensä vedän pikkumatot rypyille ja makaan paljaalla permannolla. 
Kerran mua haettiin ympäri huushollia ja terasseja ja sänkyjen alustoja kun mua ei missään näkyny. Arvatkaas missä olin? Mää makasin vessan lattialla!!! Ja ihmettelin kauheesti kun toi väki sitä sitten ihmetteli. Saa sitä tirsat vetää missä tykkää. Omassa kodissa."

"Emännän miälestä mää oon aika tyypillinen miähenalku. En nimittäin pennuntassuista päästyäni ole kukkapenkkeihin käpäliäni pistäny. Mitä ny vähän kukkaruukkuja kuljetellu paikasta toiseen. Heiniä mää joskus maistelen, kukista en välitä."


"Tänään meillä on käyty pari kriittissävytteistä episoodia oikein äänien kanssa. Mua joskus p*******s niin vietävästi, parhaassa poikaiässä kun olen ja kun Emäntä ei mua salli niskaansa niin yritin ottaa sen ison soffatyynyn kumppanikseni. Isäntä mut siitä touhusta hokas ja piti sellasen pirmennyksen ettei ennen oo kuultu. Emäntäkin siihen sitten tuli jatkaan mäkätystä ja etusormi ojossa ohjas mut blogihuoneeseensa ja määräs makaan jalkojensa juurelle."


"En siinä kauaa viihtyny kun selän takana oli maukas tekonahkanen palli. Sen nurkkaa mää vähän ehdin nakertaa kun taas Emäntä kuuli hiljasuutta ja sain kuulla kunniani..."



"Päivälläkin oli yks´ kiihkeesävynen tapaaminen Emännän kanssa kun se bongas mut syleilemästä sen pitsityynyä. Sain kyytiä permannolle ja lujaa..."


 "Päivällä Emäntä istu Alla Omenapuun- keinussaan ja mää yritin päästä sen syliin. Eihän siitä mitään tullu kun keinu kippas niin että Emäntä oli kintut kohti omppopuun latvaa ja meinas Neljännen Pojan Huvitus-puukin katketa."


 "Iltajalkapalloilut me tehdään Emännän kanssa joka ilta. Isäntäkin pyydettiin illalla mukaan, mutta ei se ymmärrä meidän -Emännän ja mun- sääntöjä vaikka se on kauhee penkkiurheiluhullu ja kattoo kaikki urheilut TV:stä. 
Tänään Emäntä yritti videoida jälkipolville meidän matsia, mutta kuvaan oli kuulemma tullu vain Emännän pinkit roksit. Mun pallonkuljetustaituruutta ei yhtään näkyny."

"Tällästä tää mun elämä nykyään on. Kommunikointi -jos vähän kärjistän -on " eiiii,  eiiii, eiiii hypi...
ja kuvitelkaa tähän Emännän kimakka ääni!"



"Tällasia mun -koiranuoarukaisen- päivät nykyään on. Aamulla Isännän kanssa Maanteiden Ihmeitä -lenkillä kun Emäntä viälä nukkuu, päivällä köllöttelyä -jos sää sallii -pihassa. Jos Emäntä puuhailee pihassa, sen seuranta, eli missä se kulloinklin on takapuoli pystyssä. Jos Emäntää ei näy, kutsun häntä reippaalla haukulla. Ja mulle vastataan -EIHAUKUEIHAUKU, täällä ollaan. Päivällä tehdään pari lenkkiä ja iltatoimina Emännän kanssa potkitaan tussua jalkapalloa tai mehupönttöä.."

                    "Hyviä syyspäiviä Teille, Arvoisa Yleisö! Mää vaivun yöunille!" 

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)