AARTEEN KÄTKENTÄÄ JA KAURAPUUROPELLOLLA PÖRISEE

"Vietettiin ihan rauhallista iltapäivää- Emäntä päiväunilla viltin alla ja mää sen jalkojen päällä lämmikkeenä. Yht´äkkiä alko kuulua kauheeta jyminää ja mää katsahdin hämmästyneenä Emäntää että mitä mitä kummaa???"
"Kaurapuuropellon reunalle oli tullu isoja koneita ja Emäntä sano, että mennääs kattoon performanssia. Jaa mitä? "

 "Pörinä oli mun korviin niin outoo, että kirmasin takasin pihaan, mulla oli kiire tarkistaa, että mun uus luu oli tallessa. Takapihalta vinkkelin omenapuun alta sen löysin ja ajattelin siirtää sen turvallisempaan paikkaan."

"Ensimmäiseks´ ajattelin   että Mooses Palava pitää siitä hualta ja piilotin luun sen juurelle. Koko pihaan levis yrttinen tuaksu kun niitä puskia pöllyyttelin."

 "Pellolta kuulu jyminä aina vaan lähempää ja lähempää ja ajattelin, ettei vanha Mooses pysty suajeleen mun aarrettani kamalalta vihreeltä hirviöltä. Otin taas luuni ja vein sen viälä piilompaan, raparperipuskan alle. Ajattelin jos vaikka olis se entinen sammakko siällä piilossa ja  mun luutani sitten vartiois."

"Ei, ei sittenkään, se on aika piäni se sammakko, parempi paikka pitää löytyä. Emännän hortensian juurella kivien kolossa on hyvä aarteen paikka. Sinne sen piilotin. Toistaiseksi."

 "Kun olin nää päivän tärkeimmät hommat saanu tehtyä, siis piilotettua tuntemattomalta hirviöltä omaisuuttani, niin rauha valtas mun mieleni ja rohkastuin ittekin katteleen syksyistä konetanssia."

 "Siinä tehdään Emännälle ja Isännälle ja kai muillekin kaurapuuroaineita. Lähiruokaa. Tää näytös kesti sopivasti sen aikaa, että Isäntä ehti paistaa iltapäiväkahville tuareita kaurasämpylöitä. Määkin sain maistaa yhden lämpimäisen."

 " Taas tuli selätettyä yks´ aluksi pelottavia ääniä päästävä hirvitys, puimakone tai joku. Emännän jalkojen juuri on hyvä paikka totutella kaikkeen outoon."

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro

ULKOILUA, LONKATKIN TYKKÄÄ

  

"Me ollaan  tehty  aamulenkit Isännän kanssa kahdestaan kun Emäntä vielä vetää sikeitä. Nyt on Emäntä innostunut meidän iltalenkeistä ja tullu mukaan. Mää oon siitä ihan riahaantunut, se oli aluks´ niin outoo. Kun Emäntä otti tutun takin kaapista, niin mää sen heti siappasin ja  pöllyytin kesän pölyt permannolle. Muutama herkkunappulakin taskuista putos. Ne tietenkin otin palkaks´ puistelusta."

                      " Mitä Te siellä vielä tunaatte, tulkaa jo!"

" Emäntä oli oikeen varustautunu saappailla jos joutuu mun kanssa tienpohjille rymyään. Ja laitto turvaliivinkin päälle varmuuden vuoksi."

" Yhtenä päivänä riahaannuin lenkille lähtiessä  ihan kunnolla kun Emännällä oli talventuaksuset punaset hanskat käsissään. Mää niitä hamusin Emännä kädestä ja toisen sainkin napattua ja kiihkoissani meinasin nialasta koko hanskan, mutta en sittenkään viittiny. 
Isäntä muisteli kesken matkaa menneitä ja sano Emännälle: " Tuli mieleen kun tarhantäti hyppi pussijuoksua..." Emännän jumpperi sai muistot kuulemma palaamaan 35 vuoden taakse- ei se päämäärä mutta liike...tirsk..."

 

"Isäntä on innostunut tekeen mun kanssa pitkiä lenkkejä, sano että lonkat on selvästi notkeemmat kun on alkanu käveleen. Sellanen mää olen -parantaja."

 

" Kun me lähdetään lenkille, niin käyn suihkualtaasta tankkaamassa itteni täyteen merkkausainetta. 

"Sitä sitten ruikin koko matkan. Jos ei riitä, niin kehitän sitä sitten itte. Isäntä sano, että mulla on korvien välissä sellanen mielihyvänystyrä, että kun oon oikeen töpinöissni, niin saan kuivastakin puristettua tarpeeksi sitä merkkausainetta, että kylän koirat tietää missä mää oon menny."

"Kaurapuuropellon reunaan teen ensimmäisen merkinnän."

" Pikkulammen rannalle oli joku unohtanut veneensä- aika kauan sitten..."

             "Uimarannalla ei ollut auringonpalvojia, tarkistin kaikki kallionkolot."
 

" Koti on isojen kuusten takana piilossa, kaurapuuropellon kulmalta mennään meille, pyörätiellä tässä seisoskellaan ja ihaillaan syksyistä maisemaa ja kerrankin pilvetöntä taivaankantta."

"Kotitiellä tuli vastaan naapurin Austraaliassa syntyny kultsi. Tavattiin ensimmäisen kerran kun olin ihan pentu ja menin pentuuksissani haisteleen sen kulkusia.  Kultsi ei siitä tykänny ja ärähti mulle eikä oo sen jälkeen seuraani kaivannu. Itte en oo ärähdelly kellekkään. Mää kyllä temmeltäisin sen kanssa kun ollaan yhtä isoja. Mää painan 54 kiloo, tiedoksi vaan."

"Pyhänä tehtiin oikein pitkä lenkki uimarannalle asti. Emännällä oli kamera mukana ja  se kuvas kaikki tienvarren  kukat, niitä oli aika paljon. Tähän mun blogiin ei kukankuvia paljoo tuu, tää on enemmän koirablogi. Maisematkin oli komeat, harmi, ettei lammen joutsenet olleet paikalla, että oltas saatu kuvia ja mää olisin kattellu niitä joutsenia."

 " Ei muuta kun lähtekää Tekin lenkille, lonkatkin siitä tykkää! Hyvää syksyä hihnan kummassakin päässä kulkeville. Vetäkää toisianne sovussa"
T. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)

MUISTOJEN LAATIKKOA PENKOMASSA

Meillä alkaa päivän touhut Aamulehden luvulla. Pöytä on niin leveä, että siihen mahtui aiemmat isokokoiset aamun lehdet, nyt näille uusille tabloidilehdille on reilusti tilaa. Oli juuri harkinnassa tilataanko enää paperilehteä kun asiat voi lukea netistäkin.  Tässä päätti nyt tunnepuoli. Paperilehti kuuluu jokapäivään. Piste!

Tämän aamun lukuelämys oli "Siirtolaiset" -juttu jonka päähenkilönä oli 98-vuotias veteraani Viktor Pussinen. Kyseiseen henkilöön minulla ei ole minkäänlaista suhdetta, kuin se, että äitini salaperäinen äiti- Mami-, asui samaan aikaan elämänsä viimeiset vuodet samoilla seuduilla Kanadassa.
Päivällä pengoin muistolaatikkoa ja sattumoisin käteeni osui äitini äidin  vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Laatikon sisältö on yhä raskaampaa koettavaa mitä useammin sen avaan.
Blogissa tunteet ja taustat on jätettävä rivien väliin, ymmärrättehän...

Täältä alkaa tarina:
Elokuussa 1887 syntyi Ida Maria ja Abraham Luukkoselle Jääsken Kuurmanpohjan Kärättilässä tytär, joka kastettiin Hilja Mariaksi.
Kylälle ilmestyi Juvan Kaskiilta Halosen Erkki joka oli kunnostautunut kouluttamalla dobermanneja Saksan armeijalle. Kirvesmiehen taidotkin Erkki hallitsi.
Erkki otti Hiljan vaimokseen ja  myötäjäisinä Hilja sai hirret tulevaan kotiinsa. Koti pystytettiin Johannekseen.
Pikku puutarhassa kasvoi perunaa, marjapensaita ja monenlaisia kukkia.
Kotimökin nurkalla 1925 äiti-Hilja, seitsemänvuotias Irma-tätini ja viisivuotias Irja- äitini sekä tietenkin äitini usein muistelema Hupi-koira.

 Joku vei Hiljan ja Erkin avioliiton pahoille karikoille ja Hilja päätti elämälleen uuden suunnan:
 "Mie  ja tytöt lähetään Amerikkaan."
Isä Erkki aloitti elämänsä toisissa kylissä taakseen katsomatta.
Amerikkaan lähtö ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Mamma Ida sanoi painavan sanansa:
 "Tyttöi ei sinne viiä, tytöt jääp tänne, mää sie ja jos siel on hyvä, niin sit haet tytöt mukkaas."
Irma ja Irja jäivät Ida-mamman ja Abraham-papan hoiviin Jääsken Kuurmanpohjan Hiirenmyllylle.
Hilja-äiti lähti Uuteen Maahan, vuosi  oli 1927, ja silloin aloitti Irja-äitini kansakoulun.

                                                           Uuteen elämään, hymy on herkässä..

Amerikkaan päästyään Mami asettui Kanadaan, Sudburyyn, sinne 20-luvulla valtajoukko suomalaisia muutti, siellä oli tarjolla paljon työtä metsä- ja kaivosteollisuudessa. 

Sudburyssä Hilja tapasi Pohjanmaalta tulleen Kustin, Gust Mattilan,  pienen ja vikkelän  miehen ja jonka kanssa Hilja eli viimeiset vuosikymmenet.

Hiljalla oli reipas ote työntekoon, milloin se oli oman pikkutilan pyörittämistä lehmineen ja kanoineen, viljan niittoa, malminetsintää tai villieläinten ansapyyntiä. Karhunkaatokin kuului Hilja-mamin urotekoihin.

Hiljan tyttäret, Irma ja Irja, eivät päässeet koskaan äitinsä luo Uuteen Maahan.  He jäivät Ida-mamman ja Abraham-papan kasvatettaviksi Hiirenmyllylle. 

Äidittä ja isättä elämisen haavat, sodat, sekä lapsuudenkodin jääminen rajan taakse vaikuttivat tyttöjen elämän loppuun saakka vaiettuinakin muistoina.

Ennen sotia Hilja-äiti lähetti tytöille paketteja Kanadasta ja tytöt olivatkin kylän muiden tyttöjen kateuden kohteina erikoisista vaatteistaan. 

Sotien aikana postin kulku oli huonoa, rahaa ei voinut lähettää ja pakettien piti mennä kuriirin kautta.

Hilja-äiti, -Mami- kävi lähtönsä jälkeen  Suomessa vain yhden kerran. Silloin näin hänet ensimmäisen ja ainoan kerran. 

Äitini oli saanu puhelinsoiton: "Teidän osoitteeseen on tulossa Hilja Mattilan matka-arkku." "Ei täällä asu Hilja Mattilaa, hän on Amerikassa."

Mami käytti nimeä Mattila, vaikka ei ollut saanut avioeroa miehestään lastensa isästä Erkki Halosesta.

Kotiimme Tampereelle Lapintie 18 eteiseen kannettiin iso, painava ja erikoiselta tuoksuva matka-arkku syksyllä 1949. 

Salaperäinen ja jännittävä Mamikin tuli ja toi pussillisen greippejä, halkaisi ne ja antoi meidän maistaa.

Matka-arkusta löytyi sinivalkoraidallinen höyhentyyny, jonka Mami laittoi päänsä alle kun kävi sohvalle nukkumaan. Tähtikuvioisessa valko/puna/vihreässä villatakissa oli tuoksu, jonka tunnistan vieläkin. Tuoksun nimi on jasmiini.

Perheemme ikuistettiin valokuvaan.

Mamilla on kaulassaan koru, joka on vieläkin omassa korulippaassani. Aarteeni.

Mami viipyi meillä ja muilla sukulaisilla muutaman kuukauden. Tyyny jäi meille muistoksi.

Minä muutuin  amerikkalaiseksi, seisoin keittiön puulaatikon päällä ja posotin amerikankieltä sisaruksilleni. Well!

 Serkulleni ja minulle Mami lupasi, että pääsemme Amerikkaan kun täytämme kymmenen vuotta.
Sitä edeltävänä kesänä Mami pääsi tuonpuoleisiin, vain 58-vuotiaana.

 Tällä kuvalla on ollut suuri merkitys kun lapsena tuli kuoleman käsittely elämään.  Mami nukkuu, kauniissa pitsiarkussa. Mamia ei enää ole.

 Olen saanut olla lähes koko ikäni synnyinseutuni ja -kotini ympäristössä. Ymmärrän syvästi läheisteni elämän kautta sen tuskan, mitä ihmiset kokevat kun ovat lähteneet uuden elämän etsintään ja luopumaan omaisistaan, läheisistään ja kotiseudustaan vieläpä niin, ettei sinne ole enää koskaan paluuta, tai odottaa ja odottaa niitä rakkaimpia läheisiään jotka eivät  viereesi palaa...

Aamulehden Siirtolaiset- kirjoitus herätti taas omat muistot pinnalle, sen että läheisen ihmisen - äitini- läheisin ihminen, oma äiti pyrki paremman elämän pariin, onnistuiko siinä -emme tiedä.

Hyvää alkavaa viikkoa, muistetaan lähimmäisiämme!

KOIRANSIIVOUSPÄIVÄ

"Emäntä oli tänään opettelemassa -taas- asioita mitä pitää tiatokoneella osata.  Emännällä on bloggauskäytössä Isännän entinen pöytäkone. Emäntä vallotti sen ittelleen kun se voi aina välillä kattella siinä tv:täkin eikä tarvitse mennä toiseen huoneeseen."

"Isäntä räplää kannettavaansa omassa huaneessaan. Konttorikäytössä Emännällä on oma läppäri ja sen kanssa Emäntä oli päivällä kylillä.
Emäntä on kai jo käyttäny aivokapasiteettinsa lähes loppusuoralle kun uuden oppiminen taitaa takkuilla tai ainakin opin perillemeno näyttää tapahtuvan viiveellä."

"Kun Emäntä kotiutu, niin me kirmattiin takamettään lenkille ja löydettiin puska isoja mustikoita. Määkin niitä halusin ja pukkasin vähän Emäntää. Sinne pyllähti Emäntä sammalikkoon, rillitkin siltä lensi.
Kotona Emäntä sano, että nyt tyhjennetään päänupin muisti. Ja pestään polvet."

"Määkin sain kutsun pesuhuoneeseen, en oikein tykänny kun mun rauhallinen keinumistuokio keskeytettiin."

"Emäntä näytti mulle uutta kampaa, mää siappasin sen heti ja tein kunnon loikan ton ruskeen tualin yli Kielletylle Sohvalle. Noi tuolit on muka esteenä, etten sinne soffalle menis. Oon aika näppärä esteitten ylityksessä, olisittepa nähny! Yhden loikan taktiikalla onnistuin."

"Pesuhuaneeseen Emäntä mut sitten houkutteli. Aika kauan sain sen jalkojen välissä olla litistyksissä kun mua harjattiin ja kammattiin ja furminoitiin ja tehtiin vaikka mitä."

                  "Mää jo luulin, että oon saanu velipojan, toi karvakasa näytti ihan siltä." 

"Emäntä kuulemma oli tyytyväinen kun olin niin kiltisti ton harjaamisen aikana. Eikä Emäntäkään saanu kun yhden palkeenkiälen käsivarteensa. Entiset olikin jo päässy paraneen."

"Mää taas toivottelen Teille hyvää viikonloppua!

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)"

PURESKELUPÄIVÄT

" Me Emännän kanssa ollaan siirrytty enimmäkseen sisähommiin olemattoman kesän päätteeks´.
Emäntä on ottanu taas löhöpaikakseen keinutuolin olohuoneessa ja kattelee siinä Emmerdalea enkä mää siitä oikeen tykkää.  Emäntien ei mun mielestä kuulu keinutuoleissa lorvia kun olis tärkeempääkin tekemistä, kuten mun silittäminen ja rapsuttaminen."

     "Sainhan mää Emännän siitä nostaan takapuolensa ja pääsin vallottaan sen keinun."

     "Siitä Emäntä sitten suivaantu ja pisti mut Isännän kanssa Maantien Ihmeitä-lenkille."

 "Isännän kanssa tehdään kaksistaan aina aamulenkki. Mää oon tutustunu jo moniin aamukulkijoihin ja ne muhun. Yks`pikkulikka- alakoululainen- tulee pyärällään meitä vastaan kun se menee tohon Vahannan kouluun. Mä jo tunnistan sen kaukaa ja jään odottamaan sitä tiänviäreen. Se aina pysähtyy ja kysyy saako silittää ja mää annan  ihan mielelläni sen vähän mua taputella. Isäntä sano mulle, että tyttelille tulee siitä hyvä mieli mun taputtelusta kun se yksin sinne kouluunsa polkee. Sitäkin Isäntä sano, että  tyttö muistaa mut koko loppuelämänsä. "

"Pitäiskö antaa vihjeeks jollekin tehdä empiiristä tutkimusta kuinka monta puhelinta yks´koira pystyy ensimmäisen elinvuotensa aikana rei`ittämään. 
Tää on mun ensimmäiseni oli Nokia tammikuulta. Tallennettu muistojen laatikkoon."

 "Lumiasta pureskelin parit kuoret ja tänään ihan vaan sillä välillä kun Emäntä kampas tukkaansa niin pääsin rei´ittään sen kesällä ostetun Samsungin. Nyt siinä on sellanen reikä, vaikka narusta  kaulaan ripustais niin pysyis tallessa. Kuorethan olinkin jo siitä ehtiny merkitä. Pari kertaa. Nyt on tän vuoden yhdeksäs kuukausi menossa ja vasta kolmeen puhelimeen oon syvemmin päässy tutustuun. Ja ne kaikki on ollu mun Emännän!"

"Toi Emännän keinutuoli alko kiinnostaa mua vähän enemmänkin kun  sen keinumismukavuutta kokeilin. Kokeilin keinunjalkojen liikerataa muuttuisko se jos vähän tuunaisin  niitä jalaksia.  Emäntä sen äkkiä huamas ja kirku ÄLÄÄLÄ ja mun oli paras maastoutua. Tuli ihan varhainen lapsuusaika miäleen kun Emäntä ruikki etikkaa niihin jalkoihin, etten niihin enää koskis."

"Meille tuli teinipoika Niko Kontiolahdelta viikonloppulomalle ja Emännän kanssa varmistettiin pullantuoksua tervetuliaisiksi."

"Emännän ikivanhan SIE ja MIE -leipomaessusta oma-alotteisesti puistelin jauhopölyt, samoin Tupperin kauhasta."

                   "Isännän kanssa tehtiin tiskihommia: kuunneltiin kun kone kävi."
 

"Me miähet pärjätään istuskelemallakin ja työn ääniä kuunnellen tämmöset sateiset iltapäivät, ellei meitä patisteta yks ´kaks´ Emännän jaloista kiappumasta toisiin huaneisiin. Me sitten mennään Isännän huaneeseen ja vedetään päivätirsat. Kaksistaan."

 

              "Hyvää viikonloppua, toivottaa Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro."

" EMÄNTÄ JA SÄNKIPELLON VALTAUS"

"Piti tehdä  illansuussa Emännän kanssa Maantien Ihmeitä - lenkki kun Isäntä oli taas Vielä Virtaa- kavereittensa kanssa parantelemassa kyläkunnan asioita rantasaunalla.
Mullakin oli niin tolkuttomasti omaa virtaa suonissa että jo pihalla sai Emäntä pitää musta kiinni hartiavoimin, että päästäs rauhallisesti niinkun ennenkin lenkille.
 Omalla tiensuoralla meni koululainen pyörällä -en päässy tutustuun.  Mut vedettiin tienpenkalle.

Emäntä mua valisti: " Koululainen siinä menee , annetaan mennä, hyväpoikahyväpoika."

"No sitten me huamattiin laskevan auringon kajossa, että  meitä kohti kävelee lajitoveri, semmonen sheltti tai oikee Lassie, Emäntä miätti ääneen että onkohan espoolainen koira tullu kylään naapuritaloon.  Mulla oli  kauhee into mennä tutustuun, mutta en  päässy kun Emäntä veti mut taas tienpenkalle. Viaraat meni meillepäin ja me jatkettiin matkaa. Vähän matkaa vaan edettiin. Isolla tiällä oli niin vilkas lajitovereitten liikuntahetki, että Emäntä sano että käännytään takasin, mennään kotiin, mennään syömään. Sillä oli jo ranteet punasina kuulemma kun mää niin kiihkoissani vedin.
Ja mitä nähtiin kun käännyttiin: sieltä se Lassie tulla hölkkäs Emäntänsä kanssa ja sekin olis tullu tutustuun mutta taas oli Emäntä toista mieltä. Se vei mut kauas sänkipellolle ja arvatkaas mitä mää tein: mää vähän nykäsin reippaammin niin sinnehän se Emäntä köllähti ja teki pitkän savisen vaon sinne peltoon!!! Hmpfs!!! Mikä näky!!!
Emännän uuret just ostetut ja ensimmäistä kertaa ulkoileen päässeet pöksyt pääsi nekin maistaan miltä savipelto tuntuu. Lassiekin käänty meitä kattoon että mitä se mun Emäntä siällä pellossa kiärii."

"Eilen oli tossa lähellä Teivossa munnäkösten koirien tapaaminen ja näyttely. Sinne munkin piti mennä esitteleen itteäni, mutta Emäntä-ressukka oli jättänyt lukematta ilmoituksen ja niiltä tuamareilta sitten jäi näkemättä tää mun ylväs olemukseni. Ja vaatimattomuuteni. "

            "Mentiin me sinne sitten turisteina. Mää pääsin vetään Isäntää siällä perässäni."

    " Lujaa kuulemma vedinkin. Oli niin paljon nähtävää ja tutustumista ja postien lukua, että mun korvat oli ihan lukossa kaikilta ohjeilta mitä Isäntä ja Emäntä mulle luki."

"Mun sisko Irma ja veli Dante olivat siellä näyttämässä kauneuttaan ja komeuttaan, en tiä oliko muita sisaruksia, en nähny. Isäni Sulon Emäntä ja Esiemäntä ja mun Kasvatusäitikin oli siellä. Jos Emäntäni oikein luki, niin mun sukua oli kärkipaikalla jälkeläisryhmässä. Me ollaan siis hyviä."

"Ei mulla tässä muuta, Emäntäkin sai pöksynsä narulle ja Isäntä tuli kyliltä, mää tässä vetäydyn yöpuulle tonne omaan huaneeseen. Kauniita unia."

T. Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente)