KUN JALAT EIVÄT YLETY LATTIALLE JA ILTAPÄIVÄUNILLE PAIKKA

Nyt siitä tuli loppu, ajattelin ja katselin bloggaushuonettani sillä silmällä...
Viime aikoina lounaan jälkeen, ennen iltapäiväkahvia on silmissä tuntunut, että ne on laitettava kiinni. Mieluimmin niin, että pää on tyynyllä ja viltti korvilla. Siinä tilassa käveleminen olohuoneen soffalle tai oikein sänkykamariin on ollut liian pitkä matka.
Siispä tuumin, että bloggaushuoneeseen on saatava pikku pesä iltapäivätorkkuja varten.
On tässä huoneessa aiemmin ollut kierrätyksestä haettu ja tuunattu sohva, mutta se oli niin kömpelö käyttää, että poistoon meni.
Fidasta kauan aikaa sitten ostettu ja herra Kukkaron huoneesta siirretty Vilkan mainio kirjahylly on ollut käsityökirjojeni ja askartelutarpeitteni säilytyspaikka muutaman vuoden.
Syksyn mittaan olen poistanut ronskilla kädellä kierrätykseen kirjoja, vanhoja käsityölehtiä ja monta karkkilaatikollista askartelutarpeita.

Kirjahyllyä ajattelin tarjota kierrätykseen, mutta kierrätys ei enää halukkaasti ota näitä yli kaksimetrisiä hyllyköitä riesakseen. No mitäs nyt?

"Viittisiks `sää tulla mun avuks ´purkaan tota hyllyä"-kysyin sadepäivänä puolisolta, herra Kukkarolta.

Olin maininnut ohimennen, että teen itselleni päiväunipaikan bloggaushuoneeseeni. Suunnitelman yksityiskohdista en tullut maininneeksi.

Oli aikamoinen homma tyhjentää hyllystö, samalla tuli taas inventoitua käsityöomaisuus.
Muutama laatikko ja kaapin hyllykin jäi tyhjäksi. 
Mittailin tiloja ja totesin, ettei huoneeseen sopivasti mahdu normaalikokoinen sänky.
No miksi pitäisi kun en itsekään ole enää normaalikokoinen ja päiväunet otetaan pienessä kippurassa.
Kävi välähdys ja tuumasin, että ei viedäkään hyllystöä kaatopaikalle, teen nukkumapaikan hyllyn kaapistojen päälle, sellaisen 180 senttisen. Siksi tuon mittaisen kun sattui olemaan tallella entinen sängynpääty, 70X180. Herra Kukkarolla ei ollut harmainta aavistustakaan salaisesta aarteestani.
Kaapisto irti seinästä ja sängynpääty muutamalla ruuvilla kiinni. Patja päälle ja siinä se, oma pesä.

Hyllykkö purettiin ja hyllylevyt päätettiin käyttää tulevina hyllyinä.

Yksi iltapäivä hiljaisesti aherrettiin ja illalla oli tärkeimmät tavarat paikoillaan.

"Mää pääsin ensimmäiseks koemakaan ton lavitsan ja vähän maisteleen tyynynkulmaa."

Olen säilytellyt langat, kankaat ja käsityötarpeet kannellisissa läpinäkyvissä laatikoissa. Joskus on tullut ostettua joitakin tarjouslaatikoita, mutta olen todennut SmartStore - laatikostot parhaiksi.
Halvemmissa ei pysy kannen kiinnitykset ehjinä. SmartStore 31 litraiset ovat mainioita vaikka koiranruokasäkin säilyttämiseen, langoille ja kankaille. Pienemmät mahtuvat hyvin hyllyissä päällekkäin ja näillä uusilla hyllyilläni sekä päällekkäin että peräkkäin. Lankoja näyttäisi olevan 80 litran verran...Lisänä on ne pussukat, joissa on jo joku työ aluillaan...
Kolmannellekin pitkälle hyllylle on tarve, sen kiinnittämisen anomista harkitsen muutaman päivän.

"Ei tohon voi kolmatta hyllyä laittaa, sää lyät siihen pääs."

Nurkkaan jäi  kiusallinen 40 senttinen tila, juuri sopiva Ikean hyllystölle. Siihen mahtuisivat sukututkimuslaatikot ja muut asiakirjat.  Ikeareissukin vaatii sopivan hetken toteutuakseen. Ehkä houkuttelen kantajaa niillä lihapullilla...

Toinen bloggaushuoneen häiriötekijä päiväunipaikan puuttumisen lisäksi on ollut työtuoli. Nimittäin; jalkapohjani eivät ylety lattiaan kun tuolia ei voi madaltaa. Se on tätä kun mittakeppi näyttää vähän yli puoltatoista metriä. Äitini- Vanha Rouva -ratkaisi saman ongelman toilettipaperilla. Neljä rullaa oli sidottu teipillä yhteen ja päällystetty vanhalla tyynyliinalla. Näin tuli lämmin ja sopiva koroke jaloille. Meidän  äiti oli viisas ihminen.
Työtuoli lähti kierrätykseen. Haeskelen kivaa valkoista pikkutuolia tähän uudistuneeseen huoneeseeni. Pientä ehostamista sisustaminen on vielä vailla, mutta isommat väännöt saatiin tehtyä. Ilman turhia pulinoita.
Mitäkö tämä sitten maksoi?
Ei vielä mitään, kaikki tarvittava löytyi omista nurkista.  Patjan käyn ostamassa Jyskistä, sillä näytti olevan sopivan kokoinen. Kolmisenkymppiä on  hinta. Ikean hyllyllä on sama hinta, eli kuudella kympillä saan itseni levänneeksi ja tyytyväiseksi. Emmerdaleakin voi katsella viltin alla.
Jos Jymy sen sallii.  Ja jos mahdutaan vierekkäin makoilemaan.

"No tuu jo huiliin mun seuraks´, kyllä me tähän mahrutaan, mää  lämmitän sun jalkoja."

JUHLINTAA, DIGISIHTEERIYTTÄ JA LUMIHANGESSA JUOKSEMISTA

Eläkeläisyhteisössäni juhlittiin viime viikolla nelikymppisiä. Jopa perustajajäsen oli paikalla muistelemassa sitä ensimmäistä kokousta.

Olen liittynyt yhdistykseen kun jäin eläkkeelle 2005, mutta vasta pari syksyä sitten aktivoiduin ja innostuin toiminnasta. Aiemmat vuodet olivat täynnä kotielämää lähipiiriläisten, Hymy-koiran ja lastenlasten seurassa, silloin ei järjestöelämälle tuntunut riittävän aikaa. Olinkin jättänyt kaikki luottamustoimet ja järjestöt lepovaiheeseen eläkkeelle jäädessäni. Piti vetää vähän henkeä ja kerätä uudenlaista energiaa lastenlapsijoukon kautta.
Kuva  menneisyydestä, nyt kuvan lapset ovat varusmiehiä, tulevia abiturientteja, mopoilijoita, skootteristeja, sählynpelaajia ja vaikka mitä. Kahdesta nykyisestä nuorimmasta ei vielä ollut edes pilkettä isien silmäkulmissa. Ja Hymykin on vaihtunut Jymyksi.

No, juhlat sujuivat iloisen puheensorinan vallitessa, arvovieraitten puheet kuunneltiin hiljaisuudessa, jopa silmätkin sulkien kuten teki arvoisa kirkon edustaja. Useimmiten silmät menee kiinni saarnoja kuunnellessa, mutta nyt kävikin toisin päin, seurakunta oli valpas mutta...sattuuhan sitä...

"Paikallislehden haastattelijakin" oli paikalla...

Omat juhlat aloitin silmät kirvelevinä unen puutteesta. Väänsin illalla hiuksiini ikivanhat tarrapapiljotit. Yöllä yritin tunkea päänahan lepyttämiseksi toilettipaperia rullien alle, mutta ei siitä helpotusta ollut.

Aamulla oli sitten tukka niin tiukalla kiharalla, ettei laineet hievahtaneetkaan vaikka päätä heilautti.

Aiemmin kerroin, että oli juhlamekon tekemisen tarve ja tässä se on. Pitsijakun alla on Suomi 100-sininen mekko, tehty luottokaavalla. Mekko on hiukan joustavaa puuvillasatiinia, kangasta jäi lierihatun verran ja sainkin tästä oivan asun vaikka Tammelantorireissuille tulevina  kesinä.

Uudet korutkin aioin tehdä, mutta tuunasin entisiä sopivammaksi.

Kun juhlat oli juhlittu, odotin innolla pientä lomareissua ihan vain itselleni. Miesväki lomaili jo aiemmin.

Syksyn mittaan huomasin ammottavan aukon sihteeriroolini taidoissa ja kun sain postia, että nyt koulutetaan digiajan sihteereitä, niin ei tarvinnut yön yli nukkua kun jo ilmoittauduin opiskelijaksi.

Kolme päivää yritin saada päänuppini tiedostoihin Wordin, Exelin ja PowerPointin salaisuuksia. Moni asia jäikin vielä salaisuudeksi...

 Iltapuhteet uppouduttiin syviin keskusteluihin yhteiskunnan monista muutoksista eläkeläisten ja toimintakyvyiltään rajottuneiden henkilöiden elinpiirissä.
Kutimetkaan eivät edistyneet alkua pidemmälle.

Viikonloppuna saatiin tehtyä enimmät syystyöt talvea odottamaan. Ja hyvä oli. Aamulla olikin ikkunan takana talvinen maisema.

                         "Alla omenapuun"-lepopaikkani odottaa uutta kesää.

"Mulla oli kivaa kun tuli taas lunta. Emäntä oli kai jättäny lannottamiset  mun huolekseni. Mää ihan omatoimisesti kiertelin kanankakkapussin kanssa pitkin pihoja, Emäntä ja Isäntä juaksi perässä mutta ei ne mua kiinni saanu. Kanankakat kyllä ehdin levitellä lumelle."

"Isännän kanssa tehtiin lumityöt, mää hypin kasoissa ja kaivoin itteni lumen alle. Kivaa oli."

"TYLSYYDEN KARKOTTAMISEN PÄIVÄ"

"Isäntäni, pitkänlenkin paras kaverini, lähti Lempipainijan ja Teinipoikien kanssa laivareissulle aavan meren tuolle puolen.
Emännän kanssa täällä kaksin oleskellaan ja yritetään saada aikaamme kulumaan. Emäntä jo ilmoitti, että aikoo vaan lorvia kutimet kädessä kun ei tarvi muista huolehtia. Voin toristaa, että Emäntä on pysyny  lupauksessaan. Pyykkihommissa piti Emännän kuitenkin hääriä kun eilen hyppäsin poikien sänkyihin just kun olin tullu Maantien Kuraisia Ihmeitä -lenkiltä. Teinipojat ei kuulemma enää tykkää ruskeista tassunkuvista lakanoillaan. Miks´?"

 "Mentiin ulos katteleen punasta taivasta ja aurinkoo kun toiset on sellasta tänään nähny, mutta meillä taivaankansi oli ihan harmaa niinkun näkyy, punasesta aurinkosta ei tiatookaan."

"Eilen illalla pimeen aikaan täällä kävi neljä naispuolista ihmistä. Niillä oli surullinen mutta pakollinen tehtävä. Ne vei maan poveen Reetan lemmikkikanin. Siitä seuras se, että mää en pääse muutamaan päivään kirmaileen takapihan sammalikkoon. Ensin se hautapaikka täytyy peittää kivillä, ettei villieläimet sitä kaivele. Tai mää."

"Ton eilisen tapahtuman takia ovensuussa oli Isännän saappaat ja niissä houkuttelevat tuaksut. Toisen siistä siappasin ja juoksentelin sen kanssa ympäri pihaa. (Mulla on toi remmi aina mukana kun en ilman sitä osaa olla)."

 "Kiertelin saapas hampaissa kaikki nurkat ja pusikot läpi ja Emäntä perässä. Yritin tälle aarteelleni löytää hyvä leposijan. 

Välillä menin avarammille maisemille eli kylätielle kun näin naapurin Isän nukuttelevan vaavia rattaissa. Vähän matkaa juoksin näyttään saapastani josko olis kelvannu vaaville leluks, mutta Emäntä jäi niin kauaks´, että mulle tuli kiire vahtiin, ettei Emäntä karkaa. Ja niin me, saapas ja mää tulla jolkotettiin takasin. Omenapuun alle sen sitten jätin lepäämään."

 

" Emäntä otti taas musta pari vilminpätkää ja latas niistä toisen johonkin veispuukkin."

 "Nyt mää vaan lepäilen kaikess´rauhass`ja odottelen kutsua välipalalle. Ja vilmitähden palkkakin kuulus mulle."

 "Onkos teillä, hyvät lajitoverit tylsiä päiviä?"
"ps. Sisällä silppusin vaan yhden kenkälusikan, kai ne etusormen avulla voi kenkänsä jalkaan saada."

"Terveisin  Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro os Marousia Valente."

 

YKSINOLEMISEN PÄIVÄ JA ASIAA VIRANOMAISILLE

Puoliso- herra Kukkaro päätti tehdä parin päivän syysretken.
Lähtivät Tallinnaan; Neljäs poika poikineen, Toisen Pojan poika ja isä-Pappa matkanjohtajana.

 

Huomattavaa on, että isä-Pappa onkin nykyään joukon pätkä. Niin se nuori elämä kurkottelee ohi  kantaisän päälaen...

 

Nuoriso aloitti jo perjantaina syyslomansa ja ovat majoittuneet meille. Eestaas- eestaas on poikia yksi kerrallaan tai pareittain kuljeteltu paikasta toiseen. Papalla riittää touhua.

Kun sain miesväen bussiin eväittensä kanssa suuntasin oman retkeni Valtion Virastoon, Verotalolle.
Lähipiiriläinen, jonka asioitten peräänkatsojana olen viimeajat saanut olla, oli viime vuoden aikana verottajan mielestä tullut yllättäen pääoman haltijaksi ja vuokranantajaksi.
 Itsensä sitä tietämättä.
Pääomatuloja on kuulemma ollut niin ja niin paljon ja vuokratuloja tuon ja tuon verran ja kotitalousvähennystäkin on merkitty sievoinen summa. Jäännöveroakin oli merkitty maksettavaksi useita satoja euroja.
Verovirastossa asia ei edennyt mihinkään suuntaan (tiesin sen jo etukäteen) kun ei ollut valtakirjaa. Verkossa sen olisi voinut hoitaa, mutta lähipiiriläisellä ei ole verkkotunnuksia enkä omillani voi sitä tehdä. Ei riittänyt, että olisin jättänyt virheellisen verotuspäätöksen asiakirjan virkailijalle: "Selvittäkää!" Ei, se ei käynyt, valitus pitää hoitaa henkilökohtaisesti tai valtakirjalla.

Virastosta kävelin linja-autoasemalle. Siellä hämmästelin kun missään ei ollut tietoa bussien aikatauluista eikä lähtöpaikasta. Onneksi käsilaukun pohjalla oli aikataulu kotikylän autoille. Päivittelin tiedottamisen puutetta kuljettajalle ja sain myötätuntoa osakseni nuorelta kuljettajalta. Ei voi mitään!
Tampereen keskustakin on niin rajoitettu henkilöautoilta ja rujo ratikkatyömaan takia, ettei sinne omalla autolla mielellään mene. Jätinkin autoni kotikylälle ja menin bussin kyydillä Tampereelle. Paluumatkalla en ollut muistaa jäädä pois autoni parkin pysäkillä...

Jymyn kanssa herkuteltiin lounaaksi tuoreella pizzalla ja omenamehulla.

 Ihan vaan kahden kesken.

Tehtiin pikku lenkkikin raikkaassa syysilmassa.

Sain kudottua neljä kerällistä Novitan Multiraita Taidemaalari ja Merimies- väreistä.
Kolmen parin raidat eivät ole symmetriset, neljännen parin raidat tein kohdalleen.
Nämä värit ovat "Taidemaalari". "Merimies" oli punasävyisempää.

Tätä ei kannata meidän miesväelle mainita, mutta nyt laiskottelen, enkä mene haravanvarteen, vaikka se kuinka minua kutsuisi. Kaksi kertaa pihatie on jo haravoitu puhtaaksi eikä loppua näy.

Hortensia vielä kukkii ovenpielessä.

Jospa ottaisin Jymyn sisälle kaverikseni ja SuloVilenin hyppysiini ja alkaisin viettämään kutimeni kanssa mykkää iltaa.
Moro!

SUKANKUTOMISEN PÄIVÄ

Ulkona vihmoo vettä. Aleksis Kiveä muistellaan tänään Nummisuutarin voimalla. Istun tv:n äärellä (juuri juoksin Jymyn perässä pelastamassa herra Kukkaron verensokerimittaripussia pentupeevelin suusta).

Kutomisena on sukat 7-veljeksen Auroran väristä Taidemaalari. Ostan harvoin raitalankoja, mutta nyt innostuin värien nimistä: taidemaalari, merimies, leipuri, puutarhuri ja vaikka mitä käsintekijän kunnioittamista. Lähipiirissä on näitä taidemaalareita ja merimiehiä, joten niistä aloitin.

Ostin neljä kerää, yhdestä sadan gramman kerästä tulee n 38-39 sukkapari, 12 silmukkaa puikolla.
Ensimmäistä 13 silmukkaa puikolla ja 42 kokoista kun tein, loppui kerä juuri ennen kärkikavennuksia. Onneksi oli toinen kerä varalla. Loppukerästä tuli pienemmät sukat ja parin hinnaksi tuli 6,5€. Raitojen symmetrisyyttä en tavoitellut. Nämä ovat ok näin.

Sunnuntaina oltiin velipojan luona kummipoika Aleksin nimipäivillä ja tuliaisina vein parit villasukat.
Kopassa  on vielä monta paria, Jymy niitä sieltä aina retuuuttaa ja kun niitä keräilen lattioilta tulee samalla inventoitua mitä se koppa sisältää.

Keväällä poikkesin Kontissa ja sieltä löysin eräänlaisen aarteen: kaapelikierteistä? Kisa-Fiesta- lankaa,100% villaa, pahvilapussa maininta 21.2 -73. Lankaa oli pussissa 600 g, väri vaaleansininen. En ole koskaan osannut käyttää missään vaaleansinistä väriä, nyt yritän sovittaa langat sukkiin ja lapasiin jonkun muun värin kanssa jos sellaisen löydän.

Nummisuutarin Emännän kanssa aloitin Taidemaalari-sukat, Jymykin testasi silmukkakoon.
12 silmukkaa puikolla, se on sopiva määrä.

Kyselin lähipiirini miesväeltä sukkatarvetta, vastauksena yhdeltä Kuplamieheltä sain: "Sulo Vilen- pipo, tee meille sellaset!" Isä ja poika kulkevat tulevana talvena Tuusulassa Sulovilenit päässä.

Ensi viikolla on tiedossa Eläkkeensaaja-yhdistyksemme 40-vuotisen taipaleen juhlintaa. Uusi mekkohan sinne on tehtävä. Kaapistani löytyi pala mustaa pitsiä ja Eurokankaasta sen alle mekkokangas. Luottokaavalla mekosta tuli ihan passeli. Näytän kunhan saan valmiiksi. Mekkoon sopivat korut vielä pitäisi ehtiä näperrellä. Sellaiset Suomi 100-vuotta-siniset.

Eilenkin oli sisätöiden ilma, veivattiin luumuista, viinirypäleistä ja omenoista kymmenen litraa tuoremehua. Ilman lisättyä sokeria.

 Loput omenasilput sekoitin iltapäiväkahvipiirakkaan. Oli käydä kuin toissailtaisessa Siskonpedissä: "Hei älä vielä ota, otan ensin tän selfien."

     Katsellaan tänään syksyn harmautta ja odotetaan kuulaan kirpeitä loppusyksyn päiviä!

KYLILLÄ PYÖRIMÄSSÄ

"Mulla on ollu sellaset VILLIT VIIKOT meneillään. Emäntä on nostellut monta kertaa kättä ottalleen ja huakassu ääneen oumaiguud oumaiguud."

 "Päästin tossa kunnon pikajuaksut talon päästä päähän ja keskellä taloo sitten vähän jarruttelin. 
Niinkun näätte.
 Välillä tein ikäänkuin kaartaen pikakierroksen ja loikkasin halaileen Emännän sohvatyynyjä. Koko vartalolla.
Aika monta kertaa  pääsin päikkäreille terassini pöydän alle..."
 

" Emäntä viritti ompeluvehkeitään syksyisiin toimiin ja  korjas mun leppäkertun. Kesti melkein minuutin ennenkun sen sain entiseen kuasiin,  eli sain täytteet pilkistään saumojen välistä."
 

 

"Saman kohtalon meinas kokee yks´tyyny, mutta sitä en saanu purettua vaikka kokeilin monta kertaa."

 "Emäntä oli värkänny ittelleen muutaman uuden patalapun je ennenkun se sai ne nostettua yläilmoihin mää sain pelastettua omaan käyttööni niistä pari. Ei ne sitten muille enää kelvannukkaan."

 "Kun keskiviikkona oli illansuu, niin  Emäntä riisu melkein kaikki vaatteensa vaikka ei ollu yö tulossa ja sano mulle, että mennään kylpyyn. Jaa me?! Mua Emäntä sillä tarkotti, ei itteensä.
Oon kyllä tottunu kylpijä, mutta tällä kertaa mun piti nostaa ylähuulta niin ryppyyn, että ylähampaat näky ja kurkkuäänenkin päästin kun Emäntä meinas ruiskuttaa mun märälle turkille jotakin ainetta. Mää oon saanu inhon ruiskupulloihin kun oon joutunu haistaan niissä etikkaa....
Sen kummempaa siitä ei seurannu kun Emäntä heti hokas, että mää luulin sitä shamppoopulloo etikaks. Emäntä laitto sitä ainetta käsiinsä ja anto mun haistella ja niin mun ylähuulikin meni taas tasaseks. Eikä enää tarvinnu rypistellä.
Mut pestiin ja puunattiin kun torstaina oli mun rokotuspäivä.
Hyvin pärjäsin tutkimuksissa eikä piikitkään tuntuneet. 
Vaaka näytti 54 kiloo. Jess!
Kylämarketin pihassa odottelin Isäntää kun se lupas tuoda mulle herkkuja. Mulle sopis toi parkkipaikkakyttääjän rooli, oli siellä niin miälenkiintosta seurattavaa. Tarttee tulla toistekkin."

"Lauantai vasta jännä päivä olikin. Mut vietiin elämäni toisiin mätsäreihin. Ne oli ihan meidän kylällä, Ruokakeitaan ja Tokmannin pihassa. "

"Mua händlas opiskelukaveri Belindan Emäntä. Velipoika Dantekin oli mukana. Ollaan yhtä isoja ja komeita, me veljekset."

 "Emäntäkin joutu mua kehässä juaksuttaan ja mentiinkiin niin kiivaasti, että Emännällä pyäri myssykin vinoon. Toi lavaesiintyminen on mulle maalaispojalle vähän jännää touhua enkä ihan sitä hallinnu niinkun pitäis, mutta sain kuitenkin kokemusta ja herkkupussin kotiin viätäväks`."

 " Kotipihassa sitten rentouduin kunnolla ja tein omatoimilenkin takapihalla.Tää on mun elämää."

                              " Syksyisin terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen- Kukkaro"
                              "Voikaa hyvin!"