RISTIRIITAINEN PALKKIO

Sain eilen valmiiksi yhden haasteellisen jokavuotisen toimen, nimittäin edunvalvonnan vuositilinpäätöksen.

Olen tehnyt niitä jo vuodesta 2002, mutta jokaisen vuositilin kohdalla käy samalla tavalla: hermo kiristyy tehdessä niin, että poskilla palaa helakka puna pitkälle iltaan asti.
Yksi päivä meni järjestellessä laskut ja kuitit  tiliotteen kanssa oikeille kuukausille. Vuoden varrella olinkin ne jo järjestellyt, mutta pitihän ne vielä käydä läpi.
Isolle keittiön pöydälle taas levitin kaikki asiakirjat, tavallinen työpöytä ei minun tekemistavalleni riitä.
 Talonkin sain hiljaiseksi, Jymyn laitoin päiväunille terassille ja puolison- herra Kukkaron käskin!? pysyä huoneessaan.

Taisi käydä herra Kukkarolla aika pitkäksi kun taukoni aikana oli käynyt pyöräyttämässä sämpylätaikinan.
Oli taas lämpimäisiä iltapäiväkahville.

Näin talvisena aikana, ehkä menneellä joulunajallakin on ollut vaikutuksensa, koska tietynlaista PATVIUTUMISTA on havaittavissa jos ottaa vaikka mittanauhan käteensä jne. Tai katsahtaa ohimennessään kokovartalopeiliin...

(Lukija saa miettiä tykönänsä tuota käyttämääni sanaa, sen muistutti mieleeni blogituttu Kirsti Mummon päivitykset kirjassaan POSITIO)

Kevään aikana suoritetut sääntömääräiset ja välttämättömät kirjalliset työt on nyt saatettu lainmukaiseen järjestykseen ja ajattelin, tai en ajatellut vaan päätin palkita itseäni uudistamalla vaatekaappini sisältöä. Eräänlainen pakkokin siihen ajaa, taas viittaan sanaan PATVIUTUA.

Nyt onkin sitten se ristiriitaisen palkitsemisen pohtiminen.

Puhuttelen itseäni:" Kuule nyt rouva Annelipunneli Myttynen, oliko oikein syödä joulun aikaan monta laatikollista suklaakonvehteja? Onko ollut tarpeellista kulkea pizzerian ohi ja saada makuhermoihin vastapaistetun pizzan huumaava tuoksu? Pitikö pistää herra Kukkaro asialle ja ostattaa lounaaksi pizzaa monta kertaa talven aikana?
Onko pitänyt leipoa kotipullaa joka viikko ja syödä niitä kylmän maidon kanssa? No kuinkas tuo liikkuminen? Ei ole riittänyt kulkeminen takapihalla umpihangessa. Hiihtää olisi pitänyt. Varastossa on sukset, monoja saisi kaupasta. Ei ole ihme, että mekko kiristää eikä povi pysy puseron sisällä. Jne muuta mutinaa."
Onneksi kuuloni toimii vajaatehoisesti, jää omatunnon äänikin lähes kuulumattomaksi.

No joka tapauksessa eilen palkintomatkallani erehdyin poikkeamaan Lielahden Kierrätyskeskuksessa, sieltä löytyi kahdet käyttämättömät Janitan nahka-avokkaat a`3€. Tulivat ikäänkuin pohjapalkaksi.

Samalla reissulla kävin Eurokankaassa ja palalaarista löytyi muutama kiva kankaanpala. Niistä  ommellahurautan uusia puseroita pullistuneen poveni peitoksi.
Ristiriitaiseksi palkaksi tehdyistä kirjallisista töistä.

Kuten kuvista huomaatte, olen sellainen hartaan iloluonteinen ihmistyyppi, joka pitää väreistä, mutta ei osaa niitä yllään kantaa. Ristiriitainen palkitseminen, ristiriitaiset tunnevärit!

Minulla on piintynyt ja vaikeasti hallittava ominaisuus: nimittäin en pysty aloittamaan tai tekemään jotakin, jos joku tärkeä asia on kesken. Näin keväisin  harrastus-ym toimissa näitä sääntömääräisiä kirjallisia tekemisiä on monia enkä voi keskitttyä mm käsitöiden tekemiseen ennenkuin nämä vaativammat tekemiset on tehty ja toimitettu sinne minne kulloinkin kuuluvat.
Nyt ne ovat kirjoissa ja kansissa ja pääsen nollaamaan ajatuksiani ompelukoneen ääreen.
Pari viimevuotista Marimekon kangasta pitäisi saada ommelluksi, ainakin kevättakin ajattelin ommella. Niitä ei merkitä tiliksi.

Ompelusessiollekaan ei ole liiemmin varattu aikaa, pari kirjoitusjuttua odottaa sitä luovaa hetkeä, sellainen pitäisi löytyä viikon aikana tai kiire pääsee yllättämään.
Onneksi lumi vielä peittää tienoot, ei tarvitse puutarhahommiin kiirehtiä.

Kylän komeimmalla iltatähdellämme Jymy-Jamilla riittää viikonlopun menestyksen jälkeen menoa tuleville viikonlopuille, se tietää näyttelyharjoituksia ja treenaamista  toukokuun näyttelykoitoksiin.
Vuositilin tekeminen kesti kauemmin kuin Jymyn päiväunet, ja välillä pidettiin leikkituokio, meille molemmille tarpeellinen hetki. Jymy kävi ryöstämässä Isännän niskatyyynyn ja sitä sitten minun piti pelastaa, kirmattiin ympäri olohuoneen pöytää. Välillä mentiin kuurupiiloa eri huoneissa.
Tulikohan vuositilin numerot oikeille paikoille? Joka tapauksessa tili jäi hyvinkin plussan puolelle.
Leikkiminen kannattaa aina! Vai kuinka se olikaan?

Vuosi sitten meidän tontilla tehtiin vesiputken korjausta, nyt kätketään sähkökaapeleita maan alle.

Naapurin linnunlaulupuu kaatui maan tasalle.

Jymyllä riitti taas ihmeteltävää.

Paitanäyttelyssä tavataan!

Ompelukone odottaa, moro!

JYMYN DEBYYTTI JA MUUTA TARINAA

" Moro, mää  en oo nyt kotona, oon jossakin Tuuloksessa erityistehtävää suorittamassa. 
Salla ja Mimmi haki mut Kolmenkulmalta jo ennen seittemää. Mää olin niin innoissani lähteen naisten mukaan, ettei Isäntä melkein pystyny mua pidättelemään.

Oon nimittäin näyttämässä komeuttani sankalle joukolle lajitovereitani. Meitä bernejä on täällä niin paljon, etten laskemaan ehdi.
Aamulla mut herätettiin jo viideltä . Vähän sitä ihmettelin kun unisena pannaan maantien reunoja haisteleen. 

Emäntäkin oli ihan kummallinen kun se melkein syötti mua.

"Sun pitää syödä nyt, ei ole läheskään niin nälkä kun välillä syö." 

Niin mulle sanottiin ja tyrkytettiin nappulakippoa kuonon eteen. Ei oo viimeaikoina oikein ruoka maistunut kun noi tyttöhaaveet on käyny sekottamassa mun pään. Tyynyistäkin on melkein kaikki nurkat lähteny mun mukaan, on tää niin haastavaa tää tunnekuohu kun ei oikein tiedä miten pitäis olla. Mää oon salaa viäny tota tanhuryhmääni olohuoneen sohvalle lammaslaitumelle. Meillä on sellanen Emännältä salainen tapaaminen tossa nurkassa. Kumma juttu , aina Se meidät saa kiinni itse teosta. Siinä saa kyytiä niin tanhuryhmä, leppoisat lampaat ja mää. Mulle heristetään sormee kuononi edessä ja suhistaan "EISAAottaaeisaottaa." Pitäis muistaa, mutta aina en muista. 

Pöydän päällä oli taas mun reppu ja se tuoksu makkaralle. Lähtökiireissäni ehdin sitä taas vähän pöyhiä ja levitellä reissuvehkeet lattialle. Emäntä ne pakkas uudelleen ja silmäili ettei mitään puutu.
Eväitä oli reilusti. Onneks`, ainakin tilipussi tuli mukaan.

Eilen olin toisen kerran kylpylässä ja trimmattavana entisessä paikassa Star Glamours`issa. Päivin kanssa tulin jo ihan hyvin juttuun, annoin pestä sovussa. Se oli jännää kun mun perskarvat muotoiltiin trendikkäiks` pois junttimaisuudesta. Ny on komee peräpeili!

Emäntää ja Isäntää ei huolittu  sekottamaan meidän- Sallan ja mun- näyttelykuvioita. Ne jätettiin kotiin jännittämään.

Mun luokkani oli Nuoret, sitähän jo olenkin, ja sain numeroks´ 25, velipoika oli 26. Me kumpikin saatiin ERIt, erinomaiset. Meidän luokassa oli 16 nuorukaista ja mää sijotuin neljänneks`. Aika hyvin vaikka itte sanonkin. Tää näyttely oli mun ihan ensimmäinen. Parissa MatchShowssa olen käynyt sähläämässä  nuorempana.
Meidän Sulo-iskäkin oli samassa näyttelyssä ja oli isäporukan paras. Kyllä meitä sisaruksia on onnistanu kun ollaan saatu isäks Sulo, parasta A-luokkaa.
Mää sain erikoismaininnan, arvatkaas mistä! No hännästäni tietysti. Sitä on ihmetelly isäntäväki moneen kertaan kun se on paljon paksumpi kun Emännän yksikään kaulakarvamato. Mun häntäni on oikee puuhka.  Ja nyt sitä ihmetteli tuomarikin.

Mää kannan tuuheeta häntääni aina sellasella ylpeydellä, että se väkisinkin tahtoo nousta kaikelle kansalle nähtäväksi. Ehkä mää opin kantamaan sitä vaatimattomamminkin kunhan oon siihen kunnolla tottunu. Ettei pistä vaikka tuomaria liikaa silmään.
Tuamari oli kirjottanu häntäni lisäks´ että ERITTÄIN HYVÄN TYYPPINEN VANKKARUNKOINEN -JA LUUSTOINEN UROS JOLLA VAHVA UROKSEN PÄÄ.
Kun oon itteäni peilistä nähny, niin kyllä toi maininta taitaa paikkansa pitää. Mää oon tällasta tummempaa mallistoa naamaltani, mutta värejä on kuitenkin sopivasti niin kuin pitää olla.
Tota takapään liikettä mun pitää hioo notkeemmaks´ kai mun on päästettävä joku hieroja mua treenaan. Tai mentävä uimaan.

Me tultiin kotiin vasta illalla ja olin niin puhki reissusta, että piti jäädä pihapolulle huiliin ja haukkaileen tuttua lunta.

Mää olin ollu niin kauan kotoo pois, koko päivän, että en enää muistanu kuinka soffalla istutaan. Käyhän se näinkin.

 Emäntä ja Isäntä oli ollu kummissaan kun ne joutu päivällä  syömään lounaansa kun mää en ollu kuononi kanssa kärkkymässä hiukopalaa. Korjataan se heti huomenna.

Täällä sammutetaan kohta valot!

Hyvää Palmusunnuntaita!

t. Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maraoussia Valente), väsynyt mutta onnellinen berni

VIIKONLOPPU TEINIEN KANSSA

Kulunut viikonloppu alkoi perjantaisella lääkärikäynnillä, aaamulla kello kuusi kelkkailin karkulaiskoirani Jymyn perään joka kirmasi tyttökoiran tuoksun jäljille.  Yölliset pohkeet eivät kestäneet kylmää, ja niin napsahti joku pieni jänne tai lihas kipeäksi. Kyynärsauvat olivat kävelyn apuvälineenä viikonlopun. Jo helpottaa.

Viikonloppu oli taas pullanleipomisen ja teinien mummola-aikaa. Perjantaina loppui kontiolahtelaiselta TET-harjoittelu meidän kylän kaupassa. Ennen kotiinlähtöä piti serkusten viettää yhteistä aikaa.
Osasivathan nuo kekkulat aikansa järjestää: papan vaatekaapilla kävivät ja etsivät retrovaatteita käyttöönsä.
Kaapista löytyi 80-lukulaiset Lee Cooperit, verkkatakki ja silmälasit.  Ja mummin unohduksissa ollut kettuturkki. Tuleva Kalevi Keihänen??
Niissä vermeissä pojat perjantai-iltansa kuluttivat.

Yöllä klo 3.30 oli ollut luova hetki ja mummin kameralla oli tehty filminpätkä. Hmm!
Voi niitä poikia!

Lauantaina saatettiin kontiolahtelainen junalle ja toinen serkku Tampereelle.

Seuraava ryhmä tuli illansuussa, Ensimmäinen Poika kahden tyttärensä kanssa.
Jymy juoksuttaa Elsaa kelkkamäessä.

Tyttöjen ilta kului SkipBon peluussa.

Jymy vahti, että peli sujuu sääntöjen mukaan.

Elsa piti Jymylle näyttelykoulutusta. Paikallaoloharjoittelua.

Välituntileikkejä:

" Mää villiinnyin niin kamalasti tosta teinien ja likkojen viarailusta, että innoissani nialasin hanskan, vaikka se ei kuulu mun tapoihini. Täällä olis jäljellä yksi ihan hyvä hanska saatavana, jos joku sellasta tarttee. Se on  eteisen ylälaatikossa nyt tallessa."

Hyvää alkavaa viikkoa!

EMÄNNÄLLÄ NAPSAHTI JA NAISEN TUOKSUA ETSIMÄSSÄ

" Meillä on nyt hianot maisemat ulkoilemiseen. Kotitiellä ei oo yhtään hiakkaa ja me on lasketeltu kelkalla mäen päältä isolle tielle asti. Mää juasta jolkuttelen niinkun vanha tekijä ja Isäntä potkii vauhtia.

Tossa kuvassa me jo ollaan huilaustauolla. Isännältäkin meinas puhti loppua kun niin monta kertaa laskettiin mäkeä.

Tätä juaksuttamista on mulle ihan määrätty kun oon kuulemma vähän lepsusssa lihaskunnossa.
Ollaan me Emännänkin kanssa kelkkamäkee laskettu ja Maantien Ihmeitä lenkillä potkuteltu. Sitä Se teki Berryn ja Hymynkin kanssa.

Jokos mää kerroin, että mut käytettiin kylpylässä tossa maanantaina?
Mää olin tuolla Lempäälässä Star Clamours´issa. Mua kylvetti Päivi. Tätä ei pitäis mainita, mutta kerran rypistin ylähuulta, en muista mikä mua pänni.
Toi kuva näyttää minkälainen olin ennenkun mua alettiin puunata.

Kolme tuntia mua käsiteltiin ja sitten turkki - ja varsinkin tuaksu- oli ihan toisenlainen. Multa leikattiin korvakarvatkin veks´ ja vähän muitakin karvoja lähti.
Mää tuun viälä toisenkin kerran pesulle ja trimmattavaks´ ennen mun ihan ensimmäistä koiranäyttelyä viikon päästä lauantaina. Tonne Tuulokseen oon menossa rotunäyttelyyn.
Salla mua on opettanu käyttäytyyn kehässä, saa nähdä muistanko vielä .

Viime yö meni mulla vähän hukille kun iltalenkillä haistoin jotakin mystillistä hangen päällä.
Ei mulle ruokakaan maistunu illalla ja  piti ääniä päästellä tossa aamutuimaan. Haukkua en päästäny, mutta jotakin kutsuhuudon tapasta kumminkin.
Emäntä mua ymmärsi ja veti Nokiat paljaisiin jalkoihinsa ja turkin niskaansa yöpaidan päälle ja päästi mut takapihalle.
Nopeesti siellä ruikkasin merkinnät kinokseen ja siitä äkkiä kirmasin omin luvin etupihalle ja kotitielle ja tarkistaan onko mystinen hajunjättäjä just käyny ja minne se meni. 
 Kello oli kuus ja just oli Aamulehti tullu.
Emäntä potki kelkalla vimmasta vauhtia mun perääni turkinhelmat liehuen.
 Yhtä merkintää tutkin perusteellisesti ja heti tiesin että tää on nyt sitä Naisen Tuaksua. Siitä paikasta Emäntä mut sitten sai kiinni ja hihnan perään.
 Sitten Se parkas"Auts!" Ja lähti ontuun kotiin päin.
Isännälle kuulu puhuvan , että Siltä oli kai napsahtanu joku lihas pohkeesta poikki, kun ei pystyny käveleen. Onneksi oli kelkka mukana, mää Sitä sillä kelkalla vetämällä sain autettua pihaan. Kun mulla tota voimaa on.

Nyt Emäntä pomppii noitten keppien kanssa eikä anna mun hyppiä  kimppuunsa. Multa toi hyppiminen on jo jääny lapsuuteen, mutta nyt kai toi Naisen Tuaksu sai mut villiintymään.

 Kai me sitten Isännän kanssa lähdetään kelkkaileen, naapurin Sepekin kuulemma on innostunu kelkkaileen Emäntänsä kanssa.

Moro, mää meen päiväunille.
Pitäkää huolta toisistanne, ja isäntäväestännne! Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro

"Maaliskuu maata näyttää..." ja asuntohaaveita

Sanovat nuo vanhat viisaat, että maaliskuu maata näyttää, vielä on aikaa!
Kotimaisema.

Lapiomiehellä on ollut askaretta.

Kaksi kevättä sitten haaveilin muutosta uuteen kerrostaloon, helpompiin olosuhteisiin. Puoliso -herra Kukkaro jarrutteli muuttoaikeitani monilla syillä.
"Sittenkunmääenenääjaksatehraälumitöitäniin sittenvoiraanmuuttaa."
Muuttoaikeitten  perumisen jälkeen tuli Jymy-Jami henkiseksi ja fyysiseksi terapeutiksi, eikä muuttoaikeita enää ole.
 Metriset hangetkaan eivät työnnä meitä enää kylille asumaan. Toistaiseksi.

Eilen sain puhelinsoiton rakennusfirmalta kun pari vuotta sitten osoitin kiinnostusta rakennettavista taloista. Talot tulevat paikalle johon puoliso- herra Kukkarokin osoitti kiinnostusta enemmän kuin perumaamme taloon. Talot rakennetaan Tampereella Lielahteen monipuolisen kauppakeskuksen viereen, melkein tulevan ratikkalinjan varrelle.
Katselin rakennnuttajan sivuilta asuntoja, niitä olikin suunniteltu niin, ettei pienehköissä kaksioissa, (alle 50 neliötä) ollut omaa saunaa. Kun rakennuttaja teki kyselyä, meidänkin mielipide oli, ettei pieniin asuntoihin tarvitse omaa saunaa laittaa.
Asunnot tulevat olemaan omistusasuntoja ja jossakin vaiheessa kompleksiin rakennetaan vuokratalo.
Omistusasunto ei enää ole meidänikäisten tavoite, hinnatkin ovat kivunneet ulottumattomiin. Nelikymppisen omakotitalon hinnalla ei upouutta asuntoa (sopivaa) palvelujen vierestä saa.
Itselläni ei olisi korkea kynnys muuttaa uuteen kotiin jos sopiva koti löytyisi vaatimuksilleni.
Niitä ovat: -ikkunat niin alhaalla, että maisema on silmän tasolla, kodin neliöitä alle 70, lasitettu iso parveke, kaikki palvelut vieressä, hyvät kulkuyhteydet jne.
Vanha Rouva -äitini- nämä seikat upotti mieleeni. Kun liikkuminen vähenee, on tärkeää, että ikkunan takaa näkee maailman menoa eikä pelkkää toisen talon seinää.

No, jätän nuo muuttohaaveet taas vähäksi aikaa.
Monissa paikoissa  on kuoppia kaivettu uusille taloille, niin meidänkin kaupungissa, asuntopulaa ei ole näkyvissä. Kyllä se koti löytyy kun sen aika on.

Kuljeskelen täällä kotikuusten alla ja odottelen koska mustarastas alkaa konsertoimaan.

Sitä ennen vahdin, ettei koirani Jymy-Jami huku lumeen.

Nauttikaa näistä hangista!

EMÄNNÄLLÄNI ON KARVAMATOJA

"Ootte kai katsonu PUTOUSTA? Me ollaan Emäntäni kanssa katsottu sitä muutaman hetken verran, sillon kun on ehditty. Mitä miältä ootte siitä Tanhupallosta? Se on mun miälestä ihan kuin Emäntä vähän piänempänä. Tai nuarempana. Yhtä piäni Se on viäläkin. Siis mun Emäntä."

"Toivottavasti Tanhupallokin saa karvamatonsa pysyyn elossa aikuisikään asti. Mun Emännällä  on karvamatoja, aika monta. Monenvärisiä; on harmaata ja on kimaltavaa ja on kiinalaista lajitoverin karvaa ja linnun pyrstöhöyhenistä kasattuja ja vaikka mitä.  Muutamaa viätiin lenkille tohon hankien päälle."

 "Yhdelle näytin enemmänkin meidän takapihan maisemia."

"Yks meinas jäädä oleskeleen sinne vähän pitemmäksi aikaa, mutta aika äkkiä Emäntä sen pelasti oikeelle paikalle. Nimittäin kaulaansa. Siinä Se niitä karvamatojaan kuljettaa ihmisten ilmoilla. Kai se niistä tossa kylällä tunnetaankin, siitä kun sillä on aina jonkunvärinen karvamato kaulassa."

"Me - Isäntä, Emäntä ja mää ollaan nykyään sellasta koulutetumpaa kastia. Viikolla oltiin porukalla tuolla Virroilla Rajaniemessä,  Isäntä ja Emäntä sai tiatoo kuinka puheenjohtajat ja sihteerit tekee töitään. Ainakin meillä Emäntä istu tuntikausia jotakin kirjottamassa ja mulle sanottiin ettei saa häiritä. Seuralaisena saan olla."

"Yhtenä päivänä kun olin yksin huoneessani mun aikani kävi vähän pitkäks` ja kun ei ollu muutakaan tekemistä niin askartelin retkikipponi niin piäniks´ muruiks´ kun ikinä sain."

"Isännän kanssa sitten käytiin vähän jäähyllä ja haistelemassa miltä Virroilla lumikasoissa haisee."

"Kotiin oli taas kiva tulla ja heti me Emännän kanssa mentiinkin tutkiin mitä meidän takapihalle kuuluu. No siällä oli niin paljon lunta ja outoja kuappia, että taas kerran Emäntä kupsahti selälleen hankeen. En tönässy. Mää ajattelin, että se hangessa makoilu kuuluu meidän yhteisiin leikkeihin ja menin  Emännän päälle nuuhkiin ja vähän lähempää kyseleen (kun Se ei kunnolla kuule) että mikä ny? Ei Se mitään järkevää vastannu, puhisi ja ähisi vaan. Onneks` mulla oli toi pelastusrengas hampaissani ja sitä mää huiskin siinä Emännän naaman päällä, mutta ei Se siitä kiinni ottanu niinkun kaikista muista mikä mun hampaissani on kuten käsineet jne."

"Tänään mää olin taas näyttelytreeneissä kun mun pitäis harjotella esiintymistä. Emäntä oli pakannu mun reissurepun ja Isäntä silpunnu mulle tiliä. Mää vaan ajattelin tarkastaa, että kaikki tarpeellinen on pakattu."

"Mää oon aika mestari noissa vetoketjujen avaushommissa , löysin heti sen tilipussini täynnä nakkeja ja otinkin förskottia -koko tilin..."

" Hyvin meni taas treenit, maanantaina jatkuu nää hössötykset, mut viedään pesulaan! Mun pitää kuulemma olla viimesenpäälle putsattu ja puunattu ja trimmattu ennen kun mua viedään kehiin parin viikon päästä tonne Tuulokseen. Nää kaikki on kuulemma mun parhaaks´ ennen miehuuskoetta joka on jotakin???

"Me toivotetaan Tanhupallolle onnekasta tulevaisuttaa karvamatojen kasvatusrintamalla. Mää voin niille näyttää meidän takamettää sitten joskus kun ne kasvaa kaulalle sopivaks´"

"Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro. Voikaa hyvin!"