TYHJÄ TUOLI

 Maaliskuussa kuulimme, että yhteisömme yhdelle tuolille ei tule enää istujaa.
Tieto hiljensi ja hämmensi mieliä. Aktiivisen, reippaan ystävämme pyörä ei enää näy kyläteillä eikä kyläläisten huolet päättäjille välity kuin ennen. Polkupyörän selkä oli hyvä paikka jäsentää kuulemisia ja muokata ne eteenpäin vietäväksi.

 

Hiljentyminen muistotilaisuudessa vei ajatuksiani vuosikymmenien taakse, vuoteen 1984.
Kotiini tuli kaksi henkilöä esittelemään mahdollisuutta liittyä puolueen jäseneksi ja mahdolliseksi kunnallisvaaliehdokkaaksi. Toiseen suostuin, toista epäröin.
Verkosto laajeni ja luottamustehtäviä kertyi minullekin. Istuttiin vierekkäin monta vuotta.

Jotkut ihmiset muuttuvat merkittäviksi ihan asiapohjalta. Ilman, että syvällisempää ystävyyssuhdetta olisi syntynyt.
Sellainen syntyy vaikka terveyskeskuksen hoitohuoneessa kun lääkärillä ei ole vastaanottoaikaa ja hoidon ottaa vastattavakseen sairaanhoitaja. Esimerkiksi kaivelemalla nielurisoja ja toteamalla, että "näyttää angiinalta". Silmämme olivat samalla korkeudella, aika matalalla, syntyi yhteenkuuluvuus joka omassa tunne-elämässäni säilyi tähän päivään asti.

                                                    Riitan muistolle!

MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ JA POISTOPÄIVÄT

"Mää kun omaan  tollasen leikkisän luanteen, niin nyt saan kantaa sen hedelmiä. Sanon, että happamiks` ovat muuttuneet talven lumien alla. Niinkun toikin harja. Mää sen syksyllä piilotin niin syvälle kukkapenkkiin, ettei Isäntä ja Emäntä sitä löytäny vaikka ne kuinka sitä etti. No nyt se löytyi kun Emäntä kävi sitä penkkiä kuapimassa ja se oli tarttunu Sen kuakkaan. Huamaatteko mun tuunausjäljet?!"

"Tota vehjettä on käytetty nyt mun turkiksessa pari päivää. Toi kasa on eiliseltä."

"Ja tää tehtiin tänään":

"Lisämateriaalit tuuli vei kukkapenkkiin. Takapihaltakin löytyy isot kasat karvoja jos joku sitä vaikka tarvitsee. Linnunpesiin se on kelvannut."

"Olen käyny lenkkeilemässä rantasaunalla ja nähtiin joutsenia. En viittiny varpaitani kastella jäisessä vedessä. "

"Isäntä oli jotakin tuunailemassa kylän rantasaunalla ja mun piti kävellä Emännän kanssa kotiin. 
En kävelly. Juaksutin Emäntää perässäni takasin rantasaunalle. Aika kovaa kyytiä. 
Tultiin sitten autolla kotiin."

"Kävin mää mätsärissäkin yhtenä pyhäaamuna.  Salla mua juaksutti monta kierrosta tyhjässä kehässä, meille kummallekin tuli ihan hiki. Ihmisten aikataulut ei pitäny paikkaansa ja oli muut tärkeet hobbyt odottamassa. Ihmiset kuulu puhuvan, että "tää oli hyvää harjotusta Jymy-Jamille, siitä on sama oliko tää kilpailu vai mikä".  Me sitten mentiin pois eikä osallistuttu koitokseen. Näki ne ihmiset kuitenkin mun komeuteni!"

"Ens´viikolla mulla on oikee näyttelypäivä Tampereella. Mut on ilmotettu bernien nuorten luokkaan. Voi olla, että joudun vaihtaan  tohon karvattomien koirien joukkoon jos Isäntä ja Emäntä multa joka päivä kerää kassillisen karvoja."

"Elsa ja sen tyttökaveri oli meillä viime viikolla yökylässä. Mää olin taas niin kiihkon vallassa tutuista tytöistä, että en meinannu Emäntääkään totella. Se joutu korottaan mulle ääntänsä. Aika lujaa."

"Muuten tässä on menny ihan hyvin tää kevätaika, kattelen kun Emäntä häärii puutarhatöissä ja löytää mun kätköjä niinkun ton harjan. 
Yhtenä päivänä kirmasin puitten välistä naapuriin ja toin naapurinpojan molemmat työhanskat näytille. Isäntä vei ne postilaatikkoon eikä antanu mulle mitään palkkaa."

"Otan tässä pienet iltapäiväunet ennenkun mennään lenkille.

Moro, nauttikaa kevään tulosta! Terveisin Jymy-Jami Myttynen-Kukkaro"

ERÄS PÄIVÄ MENNEISYYDESTÄ

Tampere, Hämeenkatu 20.4 1963. Lämmintä 20 astetta, Hämeenkadun lehmukset täydessä kukassa.

Kolme epävarmaa ihmistä ylittämässä Hämeenkatua kohti Kirkkoherranvirastoa Kyttälänkadulle.
Vastaan tuli tuttu - serkkupoika.
"Hei, minne menet, olisiko hetki aikaa?"
Ryhmä oli kasvanut  neljäksi henkilöksi.

"Tahdotko Sinä....?"
Kuiskaten:"Tahdon!"

 Taivas muuttui tummanpuhuvaksi.
Iltapäivän hetki päättyi ukkosenjyrinään.
Ennen päivän päättymistä oli kukkakimppu lakannut hehkumasta.

Saman tunteen koki nuori morsiankin, 17-vuotias.

Tästä päivästä ja tunteesta on aikaa 55 vuotta.

KERRON TEILLE TARINAN

Olipa kerran - on vieläkin- eräs vanhempi rouva Myttynen, joka ei tullut toimeen ilman tablettia. 
Ensimmäinen kosketus tablettiin tapahtui kauppakeskuksen perimmäisen nurkan perimmäisellä seinällä jo muutama vuosi sitten. Rouva Myttynen sai tabletin hikiseen käteensä ja vapisevalla äänellä varovasti myyjää silmiin katsoen kysyi: "Pärjäänkö tämän kanssa? Onko tässä tarpeeksi tehoa?  En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt tabletteja!"
Niin pienestä se riippuvuus alkoi.
Automatkoilla tabletti oli aina mukana, rouva Myttysen sormenpäät olivat kulua sileiksi tabletin hyväilystä.
Kunnes tapahtui onnettomuus. Tabletti ei enää antanut sitä mielihyvää, mitä siltä odotettiin. Se oli menettänyt tehonsa.
Rouva Myttynen tunsi itsensä epätoivoiseksi ja palasi uudelleen kauppakeskuksen perimmäisen nurkan perimmäiselle seinustalle. 
"Voitteko auttaa, tästä ei saa enää mitään ulos?"
Muutama ravistelu, kääntely eikä lisätehokaan auttanut. Tabletti oli menettänyt voimansa.
Rouva Myttynen tunsi epätoivonsa kasvavan äärimmilleen kunnes sai ähkäistyksi: 
"Tarvitsen uuden tabletin, en voi elää enää ilmankaan."
Uuden tabletin lumo ei yltänyt rouva Myttysen sisimpään, entinen -se ensimmäinen sai jäädä muistoksi  kirjakaapin laatikkoon. 
Elämässä tapahtuu kaikenlaista -kaikille. Kirjakaapin aika oli poistua keskuudestamme ja sen salaisuudet viedä uusiin kätköihin. Mykkä ja tehoton tabletti jätettiin odottamaan hyllyn reunalle pääsyä ikuiseen unohdukseen. 
Se vietiin muitten johdannaisten kanssa kierrätyskeskuksen lavalle tiistaina kello yksi.
Samana iltana rouva Myttynen katsoi Emmerdalen kammottavia tapahtumia ja pelästyi kun sai puhelun.
"Me löydettiin  tabletti Elon läheltä, onko sun aipadi hukkunu?"
"Ei ole mikään hukassa, kädessäni on puhelin, toinen on laatikossa ja tabletti kaapissa!"
"Tässä tabletissa on sun nimi ja koiran kuva."
"Hetkinen, päivällä vietiin vanha toimimaton tabletti jätepisteeseen, kuinka se voi olla  Sinulla ja kuinka se toimii nyt kun on ollut mykkä jo yli vuoden. Firmakaan ei saanut sitä toimimaan, siksi se heitettiin pois."

Haettiin tabletti kotiin, koulupojat olivat löytäneet sen JA SAANEET SEN TOIMIMAAN!!!
Nuoret ovat aikamoisia tietokonevelhoja!
Annoin pojille halauksen kera löytöpalkkion ja toin Huaweini takaisin kotiin. 
Puoliso- herra Kukkaro valisti taas minua: "Se on sähköistä elektroniikkaa ja nyt se oli ulkona kylmässä ja se sai sen uudelleen toimimaan."
"Jos se taas pysähtyy, täytyy laittaa hetkeksi vaikka jääkaappiin tai pakastimeen, vai mitä?!!"
Vanhan tabletin kansikuvassa on edesmenneen koiramme Hymyn kuva.

Jätepiste tulee saamaan minulta kysyvän puhelun: miksi pussissa jätetty elektroniikkajäte on päätynyt kylälle ja koululaisten käsiin?

"KUTITTELIN MYKKÄÄ KUMPPANIA"

Kun sain tehdyksi kevään kirjalliset välttämättömyydet, tuli itseni palkitsemisen aika. Siitä jo edellisessä blogissa kirjoitinkin. Kevätsiivoa tehdessäni tyhjensin vaatekaapistani kaikki ahtaaksikäyneet ja käyttämättömät vaatteet hyväntekeväisyyspusseihin. Taas niitä oli aivan riittävästi. Monta henkaria jäi tyhjäksi. Tyhjentynyttä vaatekaappia oli sekä ilo että suru silmäillä. Ilo siksi kun odottamassa oli monta uutta ja entistä kankaanpalaa. Synkkyyttä aiheuttaa se, että joulusuklaat näyttävät jääneen pysyvästi vartalollani sinne ja tänne.
No ei hätä ole tämän näköinen, peitetään ylimääräiset sentit Marimekon jouluisella Vuorilaaksolla.
Molla Mills`luottokaavalla leikkasin kevättakin aihiot.

Viisi tuntia istuin koneen ääressä ja valmista tuli.

Kangasta oli 2,5 metriä ja loppukankaasta sain vielä kietaisuhamosen takin pariksi. Sattumoisin kaapissani on Vanhan Rouvan-äitini- Kiinasta muinoin tuoma kääntösilkkijakku, toinen puoli on aniliini, toinen juuri oikeansävyinen ruskea. Sopii pidettäväksi hameen kanssa.

Ei ompelu suju enää kuin ennen, pari kertaa möhläsin, ompelin hihan väärin päin ja toisella kerralla sain purkaa hameen vyötärön.
No mitäkö tälle kotitekoiselle vuoritetulle Marimekko-kevätakille ja hamoselle tuli hintaa? Nyt henkäiskää syvään: 92€! Ulp!
Olen ommellut monta Marimekko- takkia ja -vaatetta vuosien varrella ja pitänyt niitä puhkikulumiseen asti.
Täksi talveksi ompelin Marimekon ohuesta popliinista kevyen tikkivuorisen takin. Sitä olen pitänyt koko talven. On ollut todellinen lempivaate. Joki-langasta kudoin ja huovutin asuun sopivan hatun, kaulassa tietenkin yksi "karvamadoista." Ja kintuissa toinen...

Ruusukuvioinen neuloskangas on ollut laatikon kätköissä kolme talvea. Taas löytyi luottokaava merkinnällä "jakku SKK 2002 koko 42". Kaava on  perussimppeli vartalolleni, joten tällä kaavalla olen tehnyt vaikka kuinka monta lyhyttä ja pitkää jakkua. Tähän jakkuun en laitttanut vuorikangasta, mutta etukaitaleet tein mustasta trikoosta. Tätäkin kangasta oli reilusti ja tein tällekin jakulle pariksi puolihameen. Kankaanpalan hintalapussa luki 17 €.

"Mää olin taas Emännän makutuomarina ja tavaroitten roudarina aikani kuluks`. Yhden kerran sain siapatuks` neulatyynyn mutta heti se viätiin multa ja Emäntä laitto sen käsivarteensa talteen.
Mää oon tullu pentuna tutuks´ ton Rouva Torson kanssa, kerran se lähenteli mua terassilla niin intensiivisesti, että kaatua köllähti mun päälle. Ja mää tiätysti pelästyin kun mykät torsot käy päälle.
Taas se tossa Emännän huaneessa seistä törötti ja mää vähän kutittelin sitä kaulasta kun olin sitä ylempänä lavitsalla.

Yht´äkkiä se  mitään sanomatta kellahti siihen permannolle, menin avuks´ ja riisuin siltä takin ja vein sen nurkan taakse myöhempää käyttöäni varten. Ei se noussu ylös vaikka  mää kuinka autoin.  Emäntä sitten tuli jelppaamaan torsorouvaa pystyyn mäkätyksen kera. En tiä kummalle se mäkätys oli tarkotettu?
 Mää pääsin terassille, yksin."

Parista kevyestä krepistä ompelin kevyet jokapäiväiset tunikat. Lintu/kukkakrepistä ompelin suoran pikkumekon vaikka kauppareissuille villatakin alle. Maitokaupassa ei tarkene ilman villatakkia kesälläkään.

Nyt on sitten tehty mitä olen talven suunnitellut , siis ompelurintamalla.
Mitähän seuraavaksi?
Sormienpäissä on tietynlainen kutina ja korkkitaululla aikatauluja ja laatikossa dokumentteja, saisikohan niistä seuraavan projektin?
Ulkotöihinkään ei vielä pääse.